Peilikuva hämmästyttää aina!

Peili on sitten ihmeellinen asia. Sisällä asuvat koirat on niin tottuneita peiliin, ettei omaa kuvaa tarvi ihmetellä. Mutta jokainen ulkona asuva ihmettelee sitä takuu varmasti. Saa aina hymyn huulille kun koira hoksaa, että peilistä (tai vaikka uunin luukusta) kurkkaa joku komea kaveri tai kaunis neito! Ja asiahan pitää tarkistaa uudestaan ainakin muutaman kerran.. Nyt oli Nikin vuoro huomata kuinka komea kaveri hänestä onkaan kasvanut!
Tänään on ollut oikea pakkaspäivä -30 astetta lähes koko päivän. Aurinko lämmitti sentään päivän -27 asteeseen. Yöpakkanen kirinyt -34. Mutta kaikki näyttää kyllä niin kauniilta tällaisena päivänä! Kuvaa en tietenkään hoksannut muistoksi ottaa ja nyt on jo liian hämärää. Tänään huskyt ovat sitten vuorotellen päässeet sisällä käymään kynsien leikkuuseen, tai puolet niistä ja huomenna homma jatkuu. Tällä kertaa se en olekaan mie joka kynnet leikkaa vaan Lisa ja Nils, työssäoppijat Hollannista.

Pakkasta

Pakkasta ei kauheasti ole ollut, mutta nyt muutaman päivän jo. Kylmimmillään oli -27 astetta ja kylmältähän se tietenkin tuntui. Joulusesonki ajettiin mukavissa n.-10 asteen pakkasissa, sopivasti kylmää asiakkaita ajatellen eikä tarvinnut kerrankin mushereidenkaan palella safareita ajaessaan.

Toiveissa oli, että Lionel olisi päässyt osallistumaan ens viikonlopun Eastpointiin, mutta ei nyt sitten valitettavasti pääse. Harmittaa! Sen sijaan lähtee Mikaelin kanssa safarille pohjoista kohti eikä edes koirilla vaan moottorikelkalla. Koirat jäävät siis kotiin minun ja harjoittelijoiden hoiviin. Nyt on sitten seuraavana tähtäimessä Ruuhirodiin osallistuminen. Vielä näyttää siltä, että sinne pääsisi, mutta ei nuolaista ennekuin tipahtaa..

Kaikki tarhan huskyt on punnittu ennen treenikautta, treenikauden lopussa ja joulusesongin jälkeen. Tarkoitus olisi punnita vielä ainakin koko sesongin jälkeen koko tarhan jengi. Ollaan nyt ihan mielenkiinnosta seurattu miten hyvin silmämääräisesti ja tunnustelemalla koiraa ollaan osattu arvioida koiran paino ja sen mahdollinen muuttuminen.

Lunta sataa tänäänkin

Treenilausi loppui aikanaan yhtäkkiä huonojen ilmojen vuoksi kuin seinään. Tiet ja polut olivat mahdottomia koirien juosta. Mutta onhan ne treenit muutenkin jääneet, kausihan on jo alkanut ja huskyt ovat safareita jo juosseet. Lumi saapui maahan onneksi ajallaan, ei siis yhtään liian aikaisin! Ja joulukuun alusta sitä on tullut sitten lähes tulkoon päivittän, mutta pakkasta ei vielä oikeastaan ole juuri ollut. Kyllä sormet ja varpaat tykkää kun ei tarvi palella.. Safarien matkat vaihtelevat ihan lyhyestä ringistä 20km.

Mimmi on saanut neljä söpöä pentua, kolme tyttöä ja yhden pojan. Eiffel, Eskimo, Elektra ja Enduro ovat kasvaneet  kovasti elämänsä viiden ensimmäisen viikon aikana.

Tässä pennut pääsivät ulos ensimmäiselle pulkkareissulle, nyt tuskin  pysyisivät ihan yhtä kiltisti paikoillaan..

Mimmi on Lumin husky

Treenit jatkuu edelleen. Huskyt juoksevat tällähetkellä vielä 6-8km lenkkejä mönkkäriä vetäen.Välillä ollaan oltu lasten kanssa treenissä mukana. Ovat aina yhtä innoissaan matkaan lähössä. Ja kyllä siis molemmat: lapset ja sipet. 'Onko kivaa? ON!!' Ja se vasta mukavaa on kuulla.. Innoissaanhan he aina tuolla tarhalla kiikkuvat ja hommailevat omia juttuja, ja auttavat ja 'auttavat'.. Niin ja kohta hoitavat koko homman, kun se on aina mie, mie.. ;)

Kuvassa Larissa ja Mimmi. Mimmi on sitten Lumin husky, on ihan itte sen omaksi valinnut. Ja mukava tyttö Mimmi onkin! Ja Lumi tietenkin myös!

Arkista luksusta

On se muuten arkista luksusta kun pääsee ihan yksin tarhalle, vaikka vain syöttään huskyja. Vaikka olis kuinka laiskalla päällä ja ilmakin harmaa, märkä ja kylmä eikä ollenkaan houkutteleva, niin se kaikki vain unohtuu. Ei vielä siinä vaiheessa kun kiskoo päälle oransseja kurahousuja ja vihreitä kumppareita, mutta viimeistään kun aukaisee tarhan oven ja kaikki ne n. 50 iloista hännänheiluttajaa ottaa sinut (tai sen ruuan, mutta se on sivuseikka..) innoissaan vastaan! 

Albundy teki tepposet, senkin!!

Huskyt palasivat yhtä iloisina takaisin kotikenneliin kuin olivat lähtiessään Jämille. Kuski/musheri puolestaan melkoisen väsyneenä pitkästä ajomatkasta (edestakaisin sellaiset 1400km). Ajaa nyt sellainen matka kahden 6km lenkin vuoksi! Alunperin oli tarkoitus lähteä kaksi tiimiä matkaan, mutta vetoauto vaihtui pienempään suunnitellusta, niin sitten matkaan pääsi vain yksi tiimi. Nuoriso oli juossut ihan hienosti eka päivänä (sellaista vähän alle 25km/h). Ei kyllä lähellä kärkivauhtia, siellä pingotaan sellaista 3km/h lujempaa, mutta kumminkin. Asenne oli ollut hyvä ja innoissaan olivat eteenpäin juosseet löysäilemättä.
Mutta se toinen päivä sitten.. Vanhin ja kokenein Albundy teki tepposet ja oli pysähtynyt saaden sellaisen sotkun aikaan, että koko kärry oli pitänyt sitoa puuhun selvityksen ja johtajakoiran vaihdon ajaksi. Siinä rytäkässä sitten kaksi tiimiä ajoi ohi.. Minkäs siinä enää voi kuin lähteä vain uudelleen ottamaan ohittaneita kiinni, vaikka tietää että aika ei varmasti parane edellisen päivän ajasta, vaikka se olikin tavoite ja saavutettavissa. No, se jää tietenkin arvailujen varaan! Cancan pääsi sitten Albundyn tilalle Blueberryn viereen johtoon. Ainakin kokemusta tuli haettua tiimin koirille, ja starttasihan siinä 2 ensikertalaistakin (Drake ja Keke). Toiveena oli, että koirat saisivat ainakin REK2 (no mieluummin tietty rek1), mutta saavuttamatta jäi ja tulokseksi tuli REK3 kaikille tiimissä juosseille.
Syystreeneihin tuo kumminkin eloa tuollainen kärrykisa ja siihen osallistuminen! Ja tietty hingun saada uusi hieno kisakärry... Se tässä kumminkin eniten pännii, että ite ei pääse koskaan mukaan, vaikka nyt edes katsomaan! Ehkä sitten ens vuonna?!?

Tarhalle ei ole kettu ilmestynyt vähään aikaan, joko olis uskonut, ettei sieltä mitään sille löydy? Ja kyllä se vain kummasti tuntuu kun on kahdeksan koiraa vähemmän kotona, vaikkei heti uskois.

Uuu-u uuu-u uuu!

Tässäpä jäin kotia lasten ja tietysti suurimman osan koiria kanssa, Lionelin lähdettyä kohti Jämiä ja kärrykisoja kahdeksan sippeä mukanaan. Mukaan pääsi AB Blueberry, AB Al Bundy, AB Big Blizzard, AB Buffalo Bill, AB Francis Drake, AB Can Can, AB Cha Cha Cha, TT Keke. Päätinpä mie sitten kokeilla tätä tapaa viettää iltaa. Heti tietysti kun pääsin sisälle ja opettelemaan ensi kokeilua tähän maailmaan, niin oven takaa kuuluu pikkuaskelia ja hätääntynyttä itkua kun äiti ei löytynytkään omasta sängystä nukkumasta. Onhan kello sentään nukkumisaikaa osoittanut jo kauan aikaa! Lumi ilmeisesti jatkoi uniaan? Kohtahan se selviää..

Huskytkin rauhoittuivat vähän aikaa sitten uuelleen nukkumaan. Olivat sitä mieltä vissiin, että jos oikein ulvovat niin ne autoon päässeet ehkä vastaavat jollei jopa palaa takaisin. Yleensä se yksi kerta kerrallaan riittää, mutta nyt kokeiltiin aina uuelleen ja uuelleen. Toivon mukaan se kettu, joka on viime öinä juossu tarhan nurkilla, pysyy myös poissa! Vaikka aika söpöltä se näyttikin kurkatessaan kodan takaa ja tuijottaessaan minua suoraan silmiin sen kolme sekuntia ennen kuin juoksi tiehensä. Saa sellaisen möykkäröinnin tarhalla pystyyn, muttei se kyllä kettua pelota, ei!