Welcome to read life of our huskys at kennel ARCTIC BOREALIS. They are happy and enthusiastic sledpullers: mostly pure breed siberian huskys but a few alaskanhusky also. Security role is for white swiss shepherd Artick and taimyr Indy.

Tervetuloa lukemaan ARCTIC BOREALIS kennelin asukkaiden elämästä. Kennelissä asuu iloisia ja innokkaita reenvetäjiä; pääasiassa siperianhuskyja mutta muutama alaskanhuskykin. Vahtia pitää yllä valkoinenpaimenkoira Artick sekä taimyr Indy. Muistoissa aina ja ikuisesti kultaisista kultaisin Okko ja rakas Coca.


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Silmätarkissa Rovaniemellä

Eilen eli lauantaina käytiin Rovaniemellä Pekka Sarkasen luona tutkituttaan Blueberryn, Uuran, Simon ja Nickin silmät. Matka meinas loppua lyhyeen, koska auto meinas tehä tepposet 10km jälkeen ja jouduttiin kääntymään kotiapäin takasin. Soitto eläinlääkäriin, että sori nyt taietaan myöhästyä, haittaako? Ei onneksi haitannut ja ystävällisesti sanottiin, että tulkaahan ihan rauhassa, kyllä te pääsette sisään myöhemminkin kuin varattuna aikana.
Auto alkoi pelaamaan, matka jatkui ja perillekin päästiin. Koirat kävivät pissillä ja sitten saivat tipat silmiin ja hetken odottelua. Aarni oli mukana (Lumi halus jäädä mummun luo) ja hänelle luin odottelutilasta löytyneet lastenkirjat: Koira tohtori ja Palleroinen autiomaassa. Sitten olikin ensimmäisen huskyn vuoro, joka oli Nicky, mennä tutkittavaksi. Seuraavaksi meni Uura, sitten Simo ja viimeisenä Blueberry. Pekka kehui koirien käyttäyvän hyvin, tuli tietysti kiva mieli kommentista :) Simon mikrosiru ei meinannut heti löytyä, mutta löytyipäs sitten lopulta oikealta puolelta kun sirulaite sai uudet patterit sisälleen. Laite vaan aluksi piippaili ihan kuin kaupan kassan äänellä: piip piip, piip piip, muttei antanut sirun numeroa ensin millään. Entäs sitten ne tulokset?
Kaikki saivat puhtaat paperit :)

Eläinlääkärireissun jälkeen, huskiliinit pääsivät kaupunkikävelylle ennen kotiin paluuta.

tuohan onkin tuttu rotu!

hei isi, ei me tosta välitetä..

kaupunkikoirien hajuja, nuuh nuuh

Simo näki jotain!

ja nuuh nuuh nuuh, mielenkiintoisia tuoksuja..

Uura ja Simo

Blueberry ja Nicky

lauantai 20. lokakuuta 2012

Ensimakua

Saatiin reenailla lähes valkeissa maisemissa. Ensimakua tulevasta... Reet saa silti vielä oottaa varastossa.

vastassa rekka ja myöhemmin jotain muuta..

Aloe haukkaa lunta

pikku tauko

pikkumusherit mukana tietty

kaivinkoneen ohitus, ruuhka-aikaa reenireitillä :D

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Lunta!





Yöllä oli pakkanen ja aamulla maa kuurassa. Päivällä alkoi satamaan lunta ja satoi sitten loppupäivän. Aina se yllättää...
Hei, tänne tuli jotain valkoista!
treenimönkkärin uuet vaatteet
tytöt
Mimmi ja Mimmin tytöt Elektra ja Eskimo sekä Dana
Keke, Uura
Dollyn venytys ja haukotus

maanantai 15. lokakuuta 2012

G-pennut puntarilla

Isot huskit treenaa mönkkärin eessä ja pikkupennut opettelee elämän pieniä suuria asioita kuten ruokailutapoja.. Pikkupennut on oppineet jo hienosti omalle kupille. Hyvä taito on tämäkin oppia jo pienestä pitäen! Saapi kaikki sitten syyä oman annoksensa varmasti eikä tarvi miettiä jääkö joku ilman tai vähemmälle sekä helpottaa muutenkin ruokinta-aikana. Nopsaan katoaa ruoka kupista!

tässä Grislin, Greipin, Gekkulin ja Gulogulon tyylinäyte..

..ja tässä Gepen, Tipan, Gasellin ja Galaxien tyylinäyte.
Pennut punnittiin tänään ja saivat samalla matolääkkeen:
1. Greippi 13,9kg
2. Grisli 15,1kg
3. GP, Gepe 15kg
4. Gekkuli 15,4kg
5. Tippa 9,5kg
6. Gaselli 13,7kg
7. Galaxie 16kg
8. Gulogulo 13,6kg

Iloisia, reippaita ja vauhdikkaita rekikoiranalkuja ovat kaikki :)

torstai 4. lokakuuta 2012

4.10.1998 syntyi ihana Okko

Kolme kultaista ollut ilo omistaa. Tänään muistellut paljon heitä ja varsinkin viimeistä lähtijää Okkoa, jonka syntymäpäivää viettänyt ensimmäistä kertaa ilman, että on saanut silittää pehmoista kultaturkkia ja painautua lähelle uskollista ystävää. Surullinen siitä, mutta iloinen ihanista yhteisistä vuosista. Ajatus on ihmeellinen, mutta olen ihan varma, että kuulin Okon äänen tänään. Okko haukahti kerran. (No oikeasti se ääni tuli huskytarhalta, mutta se haukahdus oli Okon ääni, juuri se millä Okko pyysi päästä taloon sisälle, ei sellaista haukahdusta kuule huskyltä.)
Aikaisempina syksyinä jaloissa pyöri kaksi kultsua, sitten yksi. Joskus ärsyttävänki lähellä, just siinä piti makoilla mistä olisin halunu haravoida.. Tänään haravoin ja tämän syksyn haravointi tapahtui ilman Okkoa, paitsi että tuo haukahdus kertoi mulle, että Okko oli sittenkin mukana. Ei fyysisesti, mutta lähellä kumminkin, sydämessä. Eikä mun ihan yksin tarvinut tänäänkään haravoida. Olihan siinä Artick, joka kokeili onneaan jos saisi minut mukaan kepin heittoon ja sitten siinä hyppi huskykakarat vuorollaan lehtikasassa :) Se jos mikä tuo hymyn huulille, vaikka mieli olis haikea..