'Äffät' reen eteen ja pääsiäisen rusketusajot

Foxy ja Furius pääsivät kokeilemaan valjakossa juoksua auringon paisteessa. Matka ei ollut pituudelta juuri mitään, niinkuin ei ennenkään ensikertalaisten kanssa ja lapset, jotka tietty oli matkassa mukana, olivat vähän pettyneitä rekiretkestä: 'tässäkö se jo muka oli..? Ei me halutakaan 'pentujen' kanssa mennä, mennään uudestaan aikuisten kanssa!' :D Foxy ja Furius puolestaan ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, ihan 'vanhoja' tekijöitä. Tarhalle takaisin tultuakin seisoivat vain nätisti valjaissa: 'ota nyt ne kuvat, ole hyvä!'

Takana vasemmalta Blaketon, Furius, keskellä Buffalo, Foxy, keulassa Borabora, Blueberry

Furius

Foxy (takana Buffalo)

Ja koska pääsiäisen ilmat on mahtavan mainiot, olisi suorastaan hullua jos ei kävisi ajelulla! Kun nuoret olivat kokeilleet aikuisten huskien hommia, lähdettiin 'oikealle' ajelulle.

Kohti aurinkoa

Pikku björkiksenikin on testattu ja se on just passelin kokoinen mulle ja lapsille ajella. Eipä tarvi pelätä, että lapsi tippuu kyydistä jos nukahtaa kesken matkan, koska istuu sisällä pussissa :) Kesällä tai ennen uuden rekikauden alkua olisi tarkoitus tehdä uusi rekipussi rekeen. Sanotaan se tässä ja nyt niin sitten se ehkä tulee paremmin tehtyä.. ;) Lionel rekeen jo laittoikin uudet muovit pohjiin ja jarrumattokin on tekeillä.

Uudet pojat

Eilen päästiin käymään Kittilässä mutka. Käytiin hakemassa vihdoin pojat uuteen kotiin eli meille muutti lauman vahvistukseksi Salama ja Jasper Silent Creek kennelistä. Myös Jasperin veli Jaakob lähti mukaan ja katsotaan josko sekin meille jää, ovat veljekset kerta kuin paita ja peppu. Komeita kavereita kaikki.

On tuo husky ihmeellinen otus. Uusi ihminen tulee ja hakee koiran. Ne hyppäävät autoon sen kummemmin kyselemättä ja matka tuntemattomaan alkaa.. Autossa istutaan/maataan hiljaa ja matkustetaan nätisti. Sitten tullaan uuteen paikkaan ja siellä sitä ollaan! Tarhan muu väki vähän huuteli uusille asukkaille ja sitten nekin rauhoittui jo jatkamaan unia.. Artick kävi haistelemassa tuoreet uudet jäljet autolta tarhalle tietty myös.

Kotimatkalla taivaalla leimusi sellaiset revontulet, että! Voi kun omistaisi sellaisen kameran, joka olisi nuo tanssivat tulet ikuistanut! Hienot!

Aamulla Lionel otti suurimman osan huskeja mukaan yösafarille ja mulle ja lapsille jäi sitten aikaa tutustua uusiin tulokkaisiin. Päästin Salaman juoksemaan tarhalla, jotta sekin pääsisi tutustumaan uusiin hajuihin omaan tahtiinsa ja kotona olevat huskit näkisivät uuden kaverin, jotta nekin huomaisivat sen nyt kuuluvan joukkoon. Huomenna on Jasperin ja Jaakobin vuoro. Rauhallisempi aloittaa tutustuminen kun koko tarhan porukka ei ole paikalla. Uudet kaverit tuntuivat sulautuvan hyvin joukkoon. Ympärillä olevat huskykaverit ei aiheuttanut ihmetystä, mutta uudet pojat tulevatkin kennelistä, jossa on suurinpiirtein samanverran koiria kuin meilläkin. Enemmän ihmetystä niille aiheutti Artick! Sen menoa seurattiin tarkasti, mutta varmasti pian hoksaavat, että tuo valkea kaveri tulee juoksemaan pihalla usein!

Tottakai käytiin myös pikku rekiajelulla uusien poikien kanssa heti tänään! Halusin heti näyttää niille, että täällä meillä pääsee vetämään rekeä kuten koti kennelissäkin. Ei tuntunut poikia haittaavan maiseman muutos, hienosti vetivät taakseen vilkuilematta :) Meinasi kyllä jäädä reissu tekemättä, sillä kaikki valjaat oli Lionelin mukana. Löysin jotain vanhoja 'varavara' -valjaita, onneksi, niin päästiin matkaan!

Saletti johdossa, vas Neito, Salama, Jasper ja Jaakob

Artick vauhdissa mukana! Artickin paikka on juosta minun reen takana. 

Jaakob ja Jasper

Salama

Salama

Jasper

Jaakob

Kävin vielä ilta-auringosta nauttimassa ennen koirien ruokintaa pikku ajelun merkeissä Riiman, Augustin, Castorin, Obelixin, Daamin ja Ozonen kanssa. Pääsin ajelulle yksin, sillä nyt pikku kakkonen vei voiton lasten mielestä.

p

PS. Kyllähän se Jaakob poikakin meille sitten myös jäi.. ;)

Artick 8 vuotta!

Siitä tulee jo kahdeksan vuotta kun elin jännittäviä hetkiä. Olin jo kauan odottanut tätä hetkeä ja malttamattomana odotin tietoja synnytyksen kulusta. Koko 'odotusprojeksti' oli alkanut jo edellisenä vuonna käynnillä Ranskassa, jossa kävin tutustumassa rotuun ja näin valkoisenpaimenen ensimmäistä kertaa livenä. Siellä ihastuin myös erityisesti erääseen urokseen, Trackeriin (Tracker Du Bois Des Ternes). Myöhemmin varasinkin sitten erään pennun, jossa isänä olisi ollut Tracker ja odotin tätä pentua ihan hirmuisesti! Aina ei kuitenkaan kaikki mene niin kuin ajattelee ja narttu jäikin tyhjäksi.. Niinpä sitten jouduin pitkittämään haavettani ja varasin pennun toisesta pentueesta, jossa isänä olisi tuo samainen uros.

Ja taas, nyt kahdeksan vuotta sitten, odotin tietoja pennuista.. Viestiä kaukaa Ranskanmaalta tulikin kiitettävästi. Synnytys oli käynnistynyt aikaisin aamulla ja ensimmäisenä syntyi tyttöjä, mutta minä odotin poikaa.. Alkoi pikkuisen pelottaa uutiset, mutta vihdoin kello 12.45 maailmaan putkahti poika (pentueen ainoa uros!) hauvavauva valkoinen, joka olisi minun, MINUN! Siitä alkoikin sitten se kauhea odotus, että saisin nähdä pentuni muutenkin kuin vain valokuvista.. Tuona vuonna tuontimääräykset meni jotenkin niin, että ihan pientä pentua ei saanut tuoda maahan (rokotukset), ja sainkin Artickin Suomeen vasta kun se oli jo muistaakseni jotain neljä kuukautta vanha. Kävimme Artickin noutamassa autolla ja samalla reissulla kävimme tietysti lomailemassa Ranskassa. Lomailusta nyt kuitenkaan meinanut mitään tulla kun minua halutti vain nähdä pentuni...! Ja nyt tuosta kaikesta on kulunut jo kahdeksan vuotta!!

Artick söpöliini

Kuvassa Coca, Artick, Okko ja vanhempieni koira Cassu. Pikkupoika Artick tapaa uuden koiralaumansa ensi kertaa. Silloin minulla oli 'vain' kolme omaa koiraa.. Ja tuolloinkin kauhisteltiin: onko sulla kolme koiraa!!?? Niin paljon..! (työkoiralaumakin oli jo olemassa, muttei ollut oma vielä tuolloin..)

                                                         ONNEA ARTICK!