Furius valjaissa osa 2

Osa huskeista yösafarilla ja toiset päiväsafarilla. Tarhalla ei siis ole mulle edelleenkään koiria valjakkoon, mutta mitäpä siitä, sillä tänään lähdettiin jatkamaan Furiuksen kanssa vetoharjoituksia potkurikyydillä. Hollantilaistytöt Ayla ja Lisa ehtivät juoksuttaa pentujengin, nuorison ja vapaapäiväläiset tarhalla, joten Furiuskin oli jo lihakset valmiiksi lämpimänä. Taisipa jopa valpastua nähdessään, että kannan valjaita ja tulen sitä kohden. Astun tarhaan ja pyydän Furiuksen istumaan ja hops valjaat päälle ja panta kaulaan! Artick ja Furius tervehtivät, innostusta ilmassa! Alku oli hieman ihmettelyä, että mitä tässä nyt oikein piti tehdäkään.. Mutta aika pian poitsuli hoksas taas idean. Tämä on siis Furiuksen toinen kerta valjaissa potkurin edessä.

Naapurin koirat ohitettiin aika nätisti, hieman vilkuilua äänen suuntaan: kuka siellä oikein haukkuukaan? Furius yritti aika kivasti laukalle, mutta mun kunto kun on nolla, niin pakostakin joutui raville. Odotan innolla sitä, että Furius ( ja Foxy) pääsevät kokeilemaan valjakkoon miltä se juokseminen siellä tuntuu. Ja muutkin nuoret tässä keväällä. Se on aina niin jännä hetki kaikille!

Mukava fiilis jää itselle kun näkee, että koira nauttii just siitä mistä pitääkin! Ja pakko hehkuttaa ilmoista. Tänään oli taas niin ihana aurinkoinen päivä. Pikku pakkanen ja aurinko, joka jo lämmittää. Ai ai, voiko olla mahtavampaa?!! Taisipa olla sellainen päivä, etten oikein uskokaan, että se olin todella minä, joka sen koki..! ;)

Furius (AB Fast And Furious)

Tänään (taas) niin mainio ilma! Aurinkoa ja pakkasta. Olen yksin kotona ja nautin hiljaisuudesta. Olisin NIIN voinu mennä ajelulle huskien kans, mutta..! Eihän tarhalla oo tietenkään nyt ketään, paitsi nuoriso, joka ei oo vielä ollu liinoissa. Artickista ei oo apua, se ei halua valjaisiin. Katselen tarhalla ympärilleni. Furius ja Foxy, nehän olis jo sopivan ikäisiä, muttei oo vielä ehtiny reen eteen. Valjastan Furiuksen, tuon iloisen veijarin, potkurin eteen ensimmäistä kertaa.

Jos on itellä vähänkään huono päivä tai harmaa mieli niin tämän kaverin seura saa suupielet ylöspäin. Mahtava persoona tuo Furius, iloa täynnä, vähän sellainen vekkuli kulta! Ehkä hieman kuin Vaahteramäen Eemeli. Ja kyllähän meillä, mulla ja Furiuksella, oli hauskaa. Furiuksen suunta on muuten eteenpäin :) Kuiskaan pihalle tultua Furiuksen korvaan: 'Olisitko mun tuleva johtaja?'

Furius-veijari-Furijussi

Ruuhirod 2013

Viime viikolla tekstiviesti piippas kännykkääni ja siellä oli pyyntö: ilmoita mut Ruuhirodiin. Ja miehän ilmoitin. Lionel ehtisi vihdoin vähän 'harrastaakin' koirillamme. Oli hyvä tuuri siinä mielessä, että asiakkaita ei ollut juuri kyseisenä viikonloppuna ja niinpä perjantai yönä kolmen aikaan peräkärryn takavalot vilkutti jälleen kerran meikäläiselle (,joka jäi taas kotia pitämään loppuporukalle jöötä).

Keskiviikkona ennen Ruuhirod viikonloppua, oli myös Lionelin vapaapäivä ja silloin pääsi 11 huskya reen eteen ja Lionel otti pienen 'herkistely' ajon koirille tietä pitkin. Samalla ajolla valikoitui 11 koirasta 8 kisaan mukaan. Tässä oli 'kisatreeni' mikä koirille ajettiin. Tottakai koiria on treenattu safareita varten, mutta tällöin enemminkin vain voimatreeniä. Voimaa safareilla tarvitaan, kun reessä kulkee useimmiten kaksi asiakasta.
Perjantaiyönä Lionel otti siis suunnan kohti Seljestä ja Ruuhirodia. Lionel osallistui kahdeksan koiran luokkaan. Mukaan koirista lähtivät tällä kertaa Arctic Borealis Blueberry, Tullatuulen Wiima, AB Cha Cha Cha, AB Francis Drake, AB Big Blizzard, Tullatuulen Nick, AB Bora Bora ja Tullatuulen Keke. Lionelin matkaan lähtivät myös Ayla ja Lisa, joten handleriapua oli tarjolla. Matkana Ruuhirodissa oli 20km, joka piti ajaa neljä kertaa 20 tunnin sisään. Yhteensä matkaa tuli siis 80km. Koirat ilmoitettiin samalla myös kilpailukokeeseen.

Ensimmäiselle kierrokselle Lionelin lähtö oli kello klo 14.04, toiselle kierrokselle klo 18.36, kolmannelle klo 1.01 ja viimeiselle kierrokselle aamulla klo 7.57. Jos ei musheri tai koirat tai handlerit saaneet paikan päällä nukkua kuin pätkissä, niin niin sitä tehtiin kotonakin, koska kotonakin haluttiin suurin piirtein olla perillä siitä mitä kisapaikalla tapahtui ja vannotin Lionelia aina ilmoittamaan, koska lähtisi matkaan ja koska oli päässyt taas perille..

Kärkipaikkoja eivät koiramme hätyytelleet, mutta tyytyväisiä ollaan viidenteen sijaan. (Kisassa ensimmäiseksi ja toiseksi tullut ajoivat alaskalaisilla ja muut kisasivat siperialaisilla.) Kilpailukokeesta koirilla oli kotiin tuomisina tutut REK2 tulokset. Olisi kannattanut jättää vielä kaksi koiraa matkasta ja mennä kutosiin. Siellä olisi ollut tuolla ajalla tarjolla ne halutut rek ykköset.. ;)
Kuulemani mukaan koiramme olivat juosseet ja jaksaneet mukavasti. Ja hyvällä mielellä olivat vielä viimeisen kierroksen jälkeenkin. Ensimmäinen kierros oli ollut vähän sellainen kokeilufiilis. Toisen kierroksen jälkeen oli tullut musherille epäilys, että näinköhän jaksavat seuraaville kierroksille vielä, mutta kolmannella kierroksella koirat olivat taas vähän niinkuin heränneet ja puhkuneet juoksuiloa. Ne olivat vähän kuin tuumailleet musherille, että ai sie tosiaan haluat, että me mennään vauhdilla  ja neljäntenä oli musherillakin jo hymy korvissa, koska koirat olivat edelleenkin innokkaita ja reippaalla mielellä. Kokemus oli ollut mielenkiitoinen ja erilainen. Mielessä jo seuraava Ruuhirod! (Ensi vuonna onkin Ruuhirodin 20 vuotisjuhlat.) Kannatti kokeilla ja kisareitti oli ollut mainiossa kunnossa. Oikein käsikiitosta oli kunnossapitäjä saanut!

Kisatulokset löydät täältä!

Sunnuntai iltana saapui matkaväsymyksestä uupuneena iloinen joukko kotiin. Samalla kotiintuloreissulla saapui kotiin myös kauan odottamani pikkureki. Se on minulle ja lapsille. Oma reki vihdoin minullakin! Ei mikään uusi ja hieno kilpareki, vaan käytetty ja hieman nuhruinenkin, mutta OMA. Oma pieni Björkis reki.

Maanantai aamuna koirat suuntasivat taas yösafarille.