Okko

Ihan hirveä ikävä mun kultaisista kultaisinta Okkoa. Siitä tulee jo kaksi kuukautta kun sain painautua sen pehmeää turkkia vasten viimeisen kerran.. Ei ole mennyt päivääkään. etten olisi ajatellut uskollista ystävääni. Ei ole toista koiraa tullut vastaan, joka olisi ollut kiltimpi kuin Okko! Minun ihana oma ukkelini, Okkeli Pokkeli oikea Oltermanni! Yhteisiä vuosia saatiin kulkea 13 vuotta ja luulin niiden vielä jatkuvan, mutta niin vain yllättäen tuli eron hetki ja lunastin lupaukseni, jonka ystävälleni olin antanut. Nuku rauhassa rakas ystäväni. Ikuisesti olet sydämessäni ja muistoissani sua halaan ja rutistan ja sinun kanssasi kuljen meidän yhteisiä polkuja. Cocan kanssa taas yhdessä saatte kulkea, kaverukset parhaat.

Kaverukset

Halon kantaja

Okko, mie ja Coca

Okko iloinen noutaja

Musta ja valkoinen

Kauniit kelit jatkuu ja lunta riittää!! Olispa tämä aika ainakin kolmen kuukauden pituinen..

Kilpailut jäi sitten tälle talvelle käymättä. Ruunaalle piti mennä. Kaikki oli jo järjestyksessä, auto pakattu jne. mutta mutta.. Perjantaina sitten mentiinkin eläinlääkäriin Enduron kanssa. Luultiin sen syöneen jotain mikä ei sitten tullut ulos, koska pyki pykimistään niin, että peräsuoli tuntui pian jo luiskahtavan ulos. Ei uskaltanut odottaa viikonlopun yli. Enduro matkusti autossa oikein kiltisti, vaikka ensimmäistä kertaa. Mallikkaasti käyttäytyi muutenkin, ihan kuin olisi ennenkin matkustanut ja käynyt kaupungilla :) Eläinlääkäri tutki ja otti röntgenkuvat, mutta kuvissa ei onneksi näkynyt mitään. Peräsuoli oli jostain syystä hyvin ärtynyt. Syy ei valitettavasti selvinnyt. Ei ole vieläkään ongelma täysin poistunut, mutta näyttää ehkä hieman paremmalta.

Eikä ne eläinlääkäri käynnit siihen loppuneet. Seuraavana keskiviikkona sinne lähti Viima. Synnytys ei jostain syystä lähtenyt ollenkaan käyntiin. Ei tullut polttoja, ei mitään. Olin jo ottanut Viiman sisälle (pennut syntyy meillä aina sisätiloissa), mutta ei se oikein halunnu jäädä. Viima ei näyttänyt käyttäytyvän sen kummemmin poikkeavasti, mutta seurailin ite sitä jo melko hermostuneesti kun mitään ei alkanut kuulua. Käytiin pikku ajelulla lasten kanssa ja kun tulin takaisin niin muut koirat katsoivat Viiman tarhaan ja ajattelin, että nyt! Mutta ei mitään. Vein lapset sisälle, jotta saisin katsoa Viiman rauhassa. Ja sitten 'se' alkoi. Eli jotain oli vialla, koska polttoja ei näkynyt edes heikonlaisia, mutta tummanvihreää sikiövettä oli lumella. Ei sen näin pitänyt mennä! Ja tietenkin olin yksin kotona lasten kanssa. Soitto päivystävälle eläinlääkärille ja Mikaelille, joka oli reitin teossa. Mikael saisi lähteä viemään Viiman Rovaniemelle. Ite en lähtenyt mukaan, koska lasten ottaminen mukaan olisi ollut vain ajanhukkaa ja matkaa eläinlääkärille kumminkin lähes tunti. Niinpä sitten sain jäädä kotiin jännittämään ja tietenkin pelkäämään pahinta! Aika kamalaa olla tietämätön ja kurkkailin puhelinta vähän väliä. Lopulta eläinlääkäri soitti ja kertoi tilanteen. Kaksi oli selvinnyt, mutta kolme oli kuollut jo mahaan :( Synnytys ei ollut lähtenyt jostain syystä käyntiin, pennut oli ollut ihan normaali kokoisia, mutta eivät olleet lähteneet etenemään ollenkaan synnytysteitä kohti. Nämä kolme menehtynyttä olivat olleet samalla puolella ja onneksi nämä kaksi sitten toisella ja olivat siksi selviytyneet. Tyttö ja poika :) Valitettavasti nämä jäävät nyt sitten Viiman ainokaisiksi, koska päädyimme siihen, että Viima steriloitiin samalla.

Viima ja pennut tulivat kotia ennen puolta yötä. Viima oli tietenkin tokkurassa kokemastaan ja ei ollut kiinnostunut pennuista pätkän vertaa. Käänsi vain päätä pois ja yritti lähteä kauemmas. Yritettiin saada pennut Lionelin kanssa imemään ees vähän, mutta ei. Käskin Lionelin lopulta nukkumaan, sillä oli kuitenkin safarille lähtö seuraavana päivänä. Mie jäin valvomaan ja kattomaan tilannetta. Pumpuli tukolla hieroin välillä pennut, jotta sain ne pissimään ja kakkimaan. Haistatutin ja näytin pentuja välillä Viimalle. Ei kiinnostusta. Pentujen nostoa nisille, pennut ei olleet kiinnostuneita. Näyttivät kumminkin koko ajan terhakoilta (olivat eläinlääkärissä imeneet ensi imaisut). Ja lopulta puoli viisi tyttö pentu alkoi imeä ja puolituntia myöhemmin poika. Pikkuhiljaa Viimakin jo katsoi pentuja. Ensin silmäys, sitten nuolaisu, toinen silmäys, toinen nuolaisu.. Siitä pikkuhiljaa mielenkiinto vain kasvoi :) Ja lopulta ei meinannu Viimaa saada ees ulkona käymään. Hoitaa pentuja todella rauhallisesti ja hyvin. On oikein ihana äiti :) Poika on kuin ilmetty mummu Saletti. Nähtäväksi jää kuinka ilmetty, kun silmät aukeaa..

Kokemuspa oli tämäkin. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia synnytyksissä aiemmin ja kaikki on mennyt niin helposti. C-pentueen aikana Betty ehkä hieman väsähti kun pentuja syntyi hirveällä tahdilla kokonaiset 9 kpl, mutta muuten kohdalle osunut vain helppoja synnytyksiä. Ja varsinkaan keisarinleikkauksesta ei ole ollut mitään kokemusta. Toivottavasti jää viimeiseksi. On ollut aina niin ihana kattoa miten emo suoriutuu luonnollisen tyynesti synnytyksestä ja alkaa hoitaan pentujaan. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan (siis, että alkoi hoitamaan). Ihana, että nyt kaikki hyvin ja emo on oikea malliemo!
Pennut kasvaa tietty silmissä, onhan niillä tisuja mistä valita.. :D

sisko ja sen veli

Tervetuloa Simo!

Ruunaan reissu siis jäi, mutta lauantaina Lionel 'joutui' ajamaan sinne kumminkin. Kävi hakemassa meille Simon ja viemässä Oskun. Oskulle vielä kiitos yhteisistä vuosista. Simon kanssa ne on vasta alkamassa. Olen oikein ihastunut tähän komeaan kaveriin. Ihastusta ensi silmäyksellä ;) Kyselin juuri tästä pentueesta aikanaan pentua, mutta huonoksi onneksi pentuja syntyi vain kolme ja ne jäivät silloin kotiin kasvamaan ja varttumaan. Mutta niin vain kävi, että nyt Simo sitten on meillä :) Hyvin on kotiutunutkin. Ensimmäisen yön itki, mutta sen jälkeen on ollut kuin olisi aina ollutkin. Pääsi heti seuraavana päivänä tulonsa jälkeen reen eteen ja sen jälkeen on ollut koko ajan mun ja lasten rekiretkillä mukana. Lapset tykkäävät Simosta myös ja Simo lapsista ja sehän mulle sopii oikein hyvin!

Simo on super ;)

Edestä vas. Saletti, Blueberry, Damsel, Ozone, Simo ja BoraBora




 

Uutta kotia vailla

Meillä muutama husky on vailla uutta harrastavaa kotia. Augusti etsii uutta kotia, koska jostain syystä pelkää haalaripukuisia ihmisiä. Ikävä ottaa poikaa mukaan työhommiin kun siitä tulisi sille vain turhaa stressiä. Oman perheen keskenhän se on ihan toinen koira. Hyppää syliin ja tahtoo pusutella.. Eikä ole mikään ongelma ottaa se silloin mukaan, vaan päinvastoin hyppii tarhan oven suulla, että täällä täällä, ota mukaan! Olen sen kanssa ajellu kun kerkeän, mutta huviajeluille ei ole aina aikaa, joten siksi Augusti etsii nyt paikkaa missä saisi oman perheen kanssa harrastaa rekihommia.  Lapsiin se on tottunut myös, sillä nuo meän riiviöt hyppii aina tuolla tarhalla mukana. Augustilla on todettu toisessa silmässä lievä kaihi, mutta se ei sen elämään ole vaikuttanut millään tavoin. Kilpailuissakin se on muutaman kerran käynyt ja sillä on niistä REK2 tulokset. Näyttelystä sillä on EH. Augusti on juossut meillä yleensä vauhtiparissa. En haluaisi luopua pojasta, mutta toivoisin sen saavan juosta ja vetää enemmän kuin mitä se nyt saa. Sen vuoksi sille uutta kotia etsin.

Augusti (Arctic Borealis Augusti Boy)

 Riima on Augustin äiti ja ihana tyttönen. Pitkin hampain etsin sillekin uutta kotia, koska tykkään siitä kovasti. On helppo ja mukava tyttö. Vauhti ei enää välttämättä riitä nuorten mukana ja siksi valjakon tiimeihin valikoituu toiset useammin kuin se. Riima on juossut yleensä keulassa, mutta nykyisin sitten vauhtiparissa. Riiman kanssa olen myös käynyt huviajeluilla lasten kanssa. Riiman kaikki tytöt juoksee keulakoirina ja yksi niistä on meän 'pääjohtaja' eli Saletti. Riimalla on näyttelystä EH. Olisi mukavaa jos Augusti ja Riima pääsisi samaan kotiin.

Riima (Suopunkitytön Angel Of North)

 Osku on jo eläkeikäinen. On juossut tämän talven vielä safareita lyhyemmillä retkillä. Se kuumuu lähöissä hieman, mutta lähöt meillä yleensä jonkin aikaa kestääkin kun useampi valjakko on lähössä yhtä aikaa. Kun juoksutamme huskyja juoksutilassa, niin silloin ei ole mitään ongelmaa muiden kanssa. Osku juoksee vauhti- ja pyöräparissa. Etsii leppoisaa ´kotia, jossa pääsisi kumminkin mahdollisesti vetämäänkin pikkulenkeille.

Osku (Arctic Soul Ozek)

Osku on jo muuttanut eläkepäiviä viettämään tuttuun sakkiin :) Kiitos Oskulle yhteisistä vuosista!!

Päiväsafarilla

Eilen päästiin päiväsafarille mukaan lasten kanssa ensimmäistä kertaa. Mentiin kylläkin moottorikelkalla lasten kans, mutta olipa sekin ensimmäinen kerta. Aarni jaksais olla mukana jo mukavasti, mutta Lumi nukahteli tuon tuosta. Oli vaihteeksi taas kaunis kevätilma lumipyryn ja tuiskuttelun jälkeen. Lionel kävi aamulla lanaamassa reitin, koska edellinen päivä ja yö toi aikamoisesti lunta. Huskyt jaksoi mukavasti, vaikka reitti oli aavistuksen pehmeä ja upotteli jos vähänkään astui reitiltä sivuun. Saa ihmetellä miten ne jaksaakin, kun jos ite joutuu vähänkään pehmeässä lumessa tarpoon, niin on ihan puhki. Ja oli niin lämmin ilmakin.

Mahtava työpäivä koko perheen kanssa! Tällaisia päiviä lisää!! Lounas maistui hyvälle! Kyllä se isi osaa kokata :) Ainoastaan Artick ei päässyt osallistumaan päivään meän kanssa. Jouduin tuomaan sen takaisin alkumatkalla, ihan liian kuuma ja pehmeä reitti sille jäänallekarhulle juossa mukana. Sekin pojuli on jo 7 vuotta täyttänyt (02.03.12), mihin se aika katoaa?!

tassujen puhdistus, saksille siis hommia



Huskyt kotiin :)

Niin ne 'harrastelupäivät' pikkulauman kanssa meni. Mitkä mahtavat ilmat sattuikaan!! Varmasti ne kevään parhaat: yöpakkanen piti reitit ja lumet hyvänä, kevät aurinko lämmitti päivällä ja illalla/yöllä täysikuu pilvettömällä taivaalla ja kaiken päälle upeat revontulet. Ei jääny paljon puuttumaan. Tänään oli pilvinen päivä, heti eri fiilis, mutta ei paljon hidastanut meitä: tottakai käytiin ajelulla ja meän harrastevaljakko kiiti ja liiti liukkaalla ja kovalla reitillä. Stasin vauhti ei enää riitä nuorempia vastaan, joten vauhdin hurmaa piti säädellä jarrulla, vaikka lapset hihku tyytyväisenä vauhdista :) Miksi jarrutat? No, ettei Stasi parka jää muiden jalkoihin: sitä pittää aina hitaimman mukaan ajaa, ymmärrättehän lapsoset?

Reissun jälkeen juoksutettiin vielä pennut muiden kanssa juoksutilassa. Tänään oli Enduron vuoro tulla sisälle, eilenhän oli Elektran. Viima on myös ahkerasti ollut meiän seurana sisällä, kohtahan se kumminkin tulee pidemmäksi aikaa sisälle asumaan, joten pehmeä lasku meneillään, oppii 'talon tavoille'. Helppo tyttö, aivan kuin olis ennenkin sisällä asunut.

Illalla työsakki palas takaisin kotiin. Mie lupauduin syöttään kun halusin nähä missä kunnossa ovat ja muutenkin. Harrastelupäivät muuttuivat taas elämäntapaan :) Ihania nuo hännänheiluttajat!
Huomenna osalla taas työpäivä.

ja kaikilla oli niin mukavaa!

passitarkastus

pentujen passitarkastus :)

seuraa johtajaa

täältä tullaan!

spurtti

leikitään kukkulan herraa

Popeye miettii hyppyä alas

tungosta

revontulet Arctic Borealiksen yllä

täysikuu

Harrastuspäivä :)

Tänään taas ajelulla. Jos kerran työläiset 'raataa'pohjoisessa niin kotiin jääneet saa harrastaa :) On aika erilaista kun tarhalla on vain ne muutamat hassut kotona ja kun otan koirat tarhoista lämmittelemään lihaksiaan ennen reen eteen laittoa niin ympärillä on totaalisen hiljaista. Ei ole ketään kateellista, joka ei pääsisi mukaan. Tai no, onhan siellä pennut ja isomahainen Viima, mutta ei nyt lasketa niitä.

Lähettiin matkaan ja päästiin ensimmäiselle risteykselle. Stasi halusi mennä suoraan, eikä kääntyä vasemmalle. Kun käskin uudelleen yritti kääntyä, mutta Mimmipä päätti, että haluaa takaisin pentustensa luo ja käänsi koko reen täyskäännöksellä takaisin kohti tarhaa. Yritin estellä ja jarruttaa, mutta tässä reessä ei juuri jarrulla tee mitään muuta kuin hiastaa vauhtia, ihan turha yrittää pysäyttää. Niin sitten palattiin takaisin tarhalle n. 400m ajelun jälkeen.. Ei auttanut kun kääntää reki ja yrittää uuestaan. Ja taas menoksi! Seuraavaksi risteys sujui hyvin ja päätin seuraavassa risteyksessä, että ajetaan lenkki toisinpäin eli seuraavasta risteyksestä oikealle. Se sujui ilman ongelmia. Otinpa sitten kameran esiin ja ajattelin alkaa kuvaamaan. Samassa ollaan seuraavalla risteyksellä ja pitäisi mennä vasempaan, mutta Stasi vanha ukko päätti, että oikealle. Yritin taas kääntää takaisin vasempaan, mutta ei ollut ankkurista saati jarrusta yhtään apua, niinpä mentiin oikealle. En tiennyt mihin se tie veisi, joten ajattelin, että käännytään heti kun tulisi tilaisuus. Edessä oli kaivinkone ja lapset innoissaan: Jee jee, siksi me tultiin tänne, että nähtiin tuo kaivinkone!! Juu, pieniä iloja pienillä lapsilla, jotka asuu metsän keskellä.. ;) Samassa oli tilaisuus kääntyä takaisin tulosuuntaan, koska tie leveni. Kokeilin: Stasi vas! Ja tällä kertaa ukko ottikin käskyn heti. Ja siitä eteenpäin kuunteli hyvin, tais olla vähän ruosteessa :D Annetaan vanhukselle anteeksi.
Artick oli tietenkin jälleen mukana ja yritti välillä käyä moikkaamassa Mimmiä. Se poika on ihan sekaisin Mimmistä..

Tarhalle saavuttua annettiin koirien vielä juosta juoksutilassa samalla kun siivosin ja lapset hyppeli koppien katoilta. Sisälle otettiin matkaan Viima ja Eskimo. Kun iltasella menin vielä syöttään koirat (yhdellä ämpärillä, voi ku nopeaa) niin ajattelin päästää vieläkin koirat juoksemaan ensin. Olivat ihan innoissaan! Kuvailin koirien iloa, mutta eri kameralla, joten en saa noita kuvia vielä ladattua tänne (piuha puuttuu, laitan toinen kerta). Ainoa jota en viittiny juoksuttaa oli Mimmi. Ihan turhaa olisivat pojat kisailleet tytön huomiosta ja Artick olis saanu päänsä entistä sekaisemmaksi.. Ihan eri juoksuttaa pentujakin muiden kanssa yhtäaikaa noin pienellä laumalla.

Pohjoisessa porukallakin mennyt työpäivä kuulema hyvin. Niin ja ilmoitin Lionelin Ruunaa Raceen. Lionel ei kyllä ehi kisakoirilla oikeastaan nyt treenata ollenkaan, ainoastaan safarireissuja. Kyllähän siinäkin treeniä samalla tavallaan tulee, mutta kokoonpano ihan toinen ja tietty vauhditkin safarivauhteja. Ainoa kisa tälle kaudelle mihin mahollisuus osallistua.

Huomenna taas jatketaan harrastuspäivää pikkulaumalla :)

Lähes tyhjä tarha kotona

Kotitarhassa on vain 12 huskya paikalla. Nyt voi fiilistellä ajatuksella: yks valjakollinen huskeja tuntuis tältä.. Ei välttämättä ihan se dreamteam, mutta just sopiva kun ajelee lasten kanssa. Meän vanha Stasi johdossa Mimmin kans, Castor, Augusti, Popeye, Comette, Osku ja Indy. Artick oli sitten vapaa juoksulla mukana. Ihmettelin kun lähti niin reippaasti mukaan, mutta sitten tajusin, että tottakai lähti kun Mimmikin lähti. Artick on nimittäin ihan rakastunut! Mimmi tuoksuu niin hyvälle vissiin ;) Pennut ei vielä päässeet mukaan rekiretkelle. Mutta tarhalla juostiin sitten senkin edestä juoksutilassa. Mimmiä ei voinut juoksuttaa yhtäaikaa Artickin kans, ettei A tee temppuja ja Artick ulvoikin sitten koko tyhjän tarhan puolesta. Tarhalla siis olisi ollut hiljaista, mutta Artick oli ihan rikki kun rakkauden kohde oli juoksemassa ja se itse oli oven taakse jätetty. Voi raukkaa!

Meillä siis koko muu tarhan porukka pohjoisessa taas. Parisen viikkoa sitten miekin pääsin mukaan ja oli mahtavaa olla töissä ja vanhoja muistelemassa. Lähes samat reitit, ihan kun ei pois olis ollutkaan. 'Uutta' oli vaan se, ettei voinu ajaa 'omasta' portista sisään ja viedä koiria 'omiin' tarhoihin. Eikä tietty vanha alue enää samalta näyttänyt/tuntunut kun koirat oli ihan outoja. Vanhasta omasta laumasta oli vielä muutama hassu koira elossa, vähän tulee tippa linssiin kun käy niitä moikkaamassa, joka vuosi olen käynyt ainakin sen kerran. Ihan hienosti osasivat meän huskyt olla vieraassa isossa tarhassa, ei ne suuremmalti sitä ihmetelly. Tosi iloisilta näyttivät kun tunnistivat minut/meät siellä kävelevän. Se on aina mukava fiilis: omat koirat omat ihmiset tuntee!

Nyt en siis matkaan päässyt ja jäin lasten kanssa lopputarhaa hoitamaan. Mutta ei haittaa. Ilmat on mitä mainioimmat ja sain reen, jolla mennä lasten kanssa. Tätä oonkin oottanut! Olihan se silti outoa kun on tottunut, että jos lähtee ajeleen, on liinat ym. valmiina ja nyt sitten ei ollutkaan. Meillä on safareilla nykyään vaijeriliinat (helppoa kun ei tarvi kattoa tauolla, ettei kukaan syö liinoja poikki, vaikkei ne ennenvanhaankaan niitä purreet, no joskus kumminkin..). Löysin omista vanhoista kätköistä naruliinan osia ja sain koottua 8 koiran liinat. Ei tarvinu sitten alkaa ihan alusta niitä väsäileen ja säästyi aikaa. Sieppariksi löytyi joku solmulla jatkettu narunpalanen. Ja sitten kun olin saanut liinat rekeen ja reen siepparilla lähtöpuuhun kiinni, aloin ottaa koiria reen eteen, mutta mutta EIHÄN täällä ole valjaita!! Siihen meinas se reissu rutistua! Aarni ja Lumi oli niin innoissaan lähössä, että olis ollut tylsää sanoa, ettei sittekkään mennä. No, valjaita onneksi löydettiin ja päästiin matkaan! Huomenna mennään varmasti taas! Aurinkoista luvattu tälle viikolle ja öiksi pakkasta eli reitti huippukunnossa ja vauhtia tulee hitaammallekin valjakolle sopivasti. Mikä tuuri ilmojen suhteen juuri nyt!! Yleensä se on mennyt niin, että tulipalopakkaset tai lunta lunta lunta..