Kilpailut jäi sitten tälle talvelle käymättä. Ruunaalle piti mennä. Kaikki oli jo järjestyksessä, auto pakattu jne. mutta mutta.. Perjantaina sitten mentiinkin eläinlääkäriin Enduron kanssa. Luultiin sen syöneen jotain mikä ei sitten tullut ulos, koska pyki pykimistään niin, että peräsuoli tuntui pian jo luiskahtavan ulos. Ei uskaltanut odottaa viikonlopun yli. Enduro matkusti autossa oikein kiltisti, vaikka ensimmäistä kertaa. Mallikkaasti käyttäytyi muutenkin, ihan kuin olisi ennenkin matkustanut ja käynyt kaupungilla :) Eläinlääkäri tutki ja otti röntgenkuvat, mutta kuvissa ei onneksi näkynyt mitään. Peräsuoli oli jostain syystä hyvin ärtynyt. Syy ei valitettavasti selvinnyt. Ei ole vieläkään ongelma täysin poistunut, mutta näyttää ehkä hieman paremmalta.
Eikä ne eläinlääkäri käynnit siihen loppuneet. Seuraavana keskiviikkona sinne lähti Viima. Synnytys ei jostain syystä lähtenyt ollenkaan käyntiin. Ei tullut polttoja, ei mitään. Olin jo ottanut Viiman sisälle (pennut syntyy meillä aina sisätiloissa), mutta ei se oikein halunnu jäädä. Viima ei näyttänyt käyttäytyvän sen kummemmin poikkeavasti, mutta seurailin ite sitä jo melko hermostuneesti kun mitään ei alkanut kuulua. Käytiin pikku ajelulla lasten kanssa ja kun tulin takaisin niin muut koirat katsoivat Viiman tarhaan ja ajattelin, että nyt! Mutta ei mitään. Vein lapset sisälle, jotta saisin katsoa Viiman rauhassa. Ja sitten 'se' alkoi. Eli jotain oli vialla, koska polttoja ei näkynyt edes heikonlaisia, mutta tummanvihreää sikiövettä oli lumella. Ei sen näin pitänyt mennä! Ja tietenkin olin yksin kotona lasten kanssa. Soitto päivystävälle eläinlääkärille ja Mikaelille, joka oli reitin teossa. Mikael saisi lähteä viemään Viiman Rovaniemelle. Ite en lähtenyt mukaan, koska lasten ottaminen mukaan olisi ollut vain ajanhukkaa ja matkaa eläinlääkärille kumminkin lähes tunti. Niinpä sitten sain jäädä kotiin jännittämään ja tietenkin pelkäämään pahinta! Aika kamalaa olla tietämätön ja kurkkailin puhelinta vähän väliä. Lopulta eläinlääkäri soitti ja kertoi tilanteen. Kaksi oli selvinnyt, mutta kolme oli kuollut jo mahaan :( Synnytys ei ollut lähtenyt jostain syystä käyntiin, pennut oli ollut ihan normaali kokoisia, mutta eivät olleet lähteneet etenemään ollenkaan synnytysteitä kohti. Nämä kolme menehtynyttä olivat olleet samalla puolella ja onneksi nämä kaksi sitten toisella ja olivat siksi selviytyneet. Tyttö ja poika :) Valitettavasti nämä jäävät nyt sitten Viiman ainokaisiksi, koska päädyimme siihen, että Viima steriloitiin samalla.
Viima ja pennut tulivat kotia ennen puolta yötä. Viima oli tietenkin tokkurassa kokemastaan ja ei ollut kiinnostunut pennuista pätkän vertaa. Käänsi vain päätä pois ja yritti lähteä kauemmas. Yritettiin saada pennut Lionelin kanssa imemään ees vähän, mutta ei. Käskin Lionelin lopulta nukkumaan, sillä oli kuitenkin safarille lähtö seuraavana päivänä. Mie jäin valvomaan ja kattomaan tilannetta. Pumpuli tukolla hieroin välillä pennut, jotta sain ne pissimään ja kakkimaan. Haistatutin ja näytin pentuja välillä Viimalle. Ei kiinnostusta. Pentujen nostoa nisille, pennut ei olleet kiinnostuneita. Näyttivät kumminkin koko ajan terhakoilta (olivat eläinlääkärissä imeneet ensi imaisut). Ja lopulta puoli viisi tyttö pentu alkoi imeä ja puolituntia myöhemmin poika. Pikkuhiljaa Viimakin jo katsoi pentuja. Ensin silmäys, sitten nuolaisu, toinen silmäys, toinen nuolaisu.. Siitä pikkuhiljaa mielenkiinto vain kasvoi :) Ja lopulta ei meinannu Viimaa saada ees ulkona käymään. Hoitaa pentuja todella rauhallisesti ja hyvin. On oikein ihana äiti :) Poika on kuin ilmetty mummu Saletti. Nähtäväksi jää kuinka ilmetty, kun silmät aukeaa..
Kokemuspa oli tämäkin. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia synnytyksissä aiemmin ja kaikki on mennyt niin helposti. C-pentueen aikana Betty ehkä hieman väsähti kun pentuja syntyi hirveällä tahdilla kokonaiset 9 kpl, mutta muuten kohdalle osunut vain helppoja synnytyksiä. Ja varsinkaan keisarinleikkauksesta ei ole ollut mitään kokemusta. Toivottavasti jää viimeiseksi. On ollut aina niin ihana kattoa miten emo suoriutuu luonnollisen tyynesti synnytyksestä ja alkaa hoitaan pentujaan. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan (siis, että alkoi hoitamaan). Ihana, että nyt kaikki hyvin ja emo on oikea malliemo!
Pennut kasvaa tietty silmissä, onhan niillä tisuja mistä valita.. :D
 |
| sisko ja sen veli |
Ruunaan reissu siis jäi, mutta lauantaina Lionel 'joutui' ajamaan sinne kumminkin. Kävi hakemassa meille Simon ja viemässä Oskun. Oskulle vielä kiitos yhteisistä vuosista. Simon kanssa ne on vasta alkamassa. Olen oikein ihastunut tähän komeaan kaveriin. Ihastusta ensi silmäyksellä ;) Kyselin juuri tästä pentueesta aikanaan pentua, mutta huonoksi onneksi pentuja syntyi vain kolme ja ne jäivät silloin kotiin kasvamaan ja varttumaan. Mutta niin vain kävi, että nyt Simo sitten on meillä :) Hyvin on kotiutunutkin. Ensimmäisen yön itki, mutta sen jälkeen on ollut kuin olisi aina ollutkin. Pääsi heti seuraavana päivänä tulonsa jälkeen reen eteen ja sen jälkeen on ollut koko ajan mun ja lasten rekiretkillä mukana. Lapset tykkäävät Simosta myös ja Simo lapsista ja sehän mulle sopii oikein hyvin!
 |
| Simo on super ;) |
 |
| Edestä vas. Saletti, Blueberry, Damsel, Ozone, Simo ja BoraBora |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti