Coca
01.06.1995 näki päivänvalon tuleva hurmurini.. Cocan syntymästä tulee siis jo 17 vuotta. Vaikka poismenostakin tulee jo parisen vuotta niin, tällaisina merkkipäivinä tulee muisteltua kaveria erityisesti ja kieltämättä kyllä muutenkin.. Niin paljon hyviä muistoja ja yhteisiä kokemuksia takana. Jos vain saisi tuntea sen kun Coca laittaa oman päänsä syliini, tai näyttäisi hymynsä. Cocalla oli tapana 'irvistää' lempeästi, ihan kuin olisi hymyillyt minulle. Coca oli hyvin oman arvonsa tunteva herra ja meän 'kotipoikien' (sisällä asuvat koirat) pomo ja kyllä se samaa arvostusta halusi tuolla huskytarhallakin.
Coca oli myös aika tarkka (nuorempana ainakin) kuka tai miten! sille antoi herkkupaloja.. Eräänkin kerran ihmeteltiin, että ihme koira kun ei makkaraa huoli, kääntää vaan pään muualle, eikä ota vaikka jalkojen juuren laittaa tai kuonoon läpsii sillä makkaralla.. No, ei ottanut kunnes sanottiin taikasanat: ole hyvä! :) Coca käytti näkökykyään huomattavasti hyväkseen ja huomasikin helposti asioita mitä ei ennen ollut nähnyt. Eräs hauska tapaus oli kun Coca näki ensimmäisen kerran tummaihoisen henkilön. Coca kulki tienpiennarta kovasti nuuskien, oli ihan hajujen maailmassa, ja lähes törmäsi vastaantulevaan henkilöön. Katsoi sitten vaan jalkoja pitkin ylös, että hups anteeksi vaan ja jatkoi matkaansa. Sama toistui seuraavan vastaantulevan kanssa, katsoi jalkoja pitkin ylös ja vuff sanoi Coca! Molemmat Coca ja mies säikähtivät ja hyppäsivät askeleen taaksepäin yhtäaikaa, sitten Coca jatkoi matkaansa kirsu maata nuuhkien. Se oli jotenkin niin hassu tapaus kaikista, että kaikki jotka sen näkivät alkoivat nauramaan.
Nuorena opetetuista käsimerkeistäkin oli vanhemmiten paljon hyötyä, Cocalla kun meni iän myötä kuulo.
Coca ja Okko ehtivät elää yhessä seitsemän vuotta ennenkuin pikku Artick tuli laumaan. Coca ja Okko olivat siihen asti olleet kuin paita ja peppu :) Coca tykkäsi leikkiä Okon kanssa, muttei halunut Artickia mukaan. Tässä videon pätkässä Coca kertoo pikku Artickille, ettei sen kannata koskea Cocan pehmoleluun. (Okon kanssa sitä kyllä vedettiin yhdessä niin, että ompeleet vaan paukkui..)
Samana päivänä viisi vuotta myöhemmin eli 01.06.2000 syntyi toinenkin unohtumaton koira: Stasi. Stasi johtaa muistojemme valjakkoa ikuisilla lumikentillään. Stasin iloista olemusta kaipaa tuolla tarhalla ja sitä iloista juttelua, jota se harrasti. Se ei ollut sellaista turhan joutavaa ääntelyä, vaan selvää tarinan kerrontaa. Jos pysähdyin Stasin kohdalle, niin heti se juoksi kohti iloisesti häntää heiluttaen: uuu-uu-uuu kuono kohti kasvoja ja katsoi viisailla silmillään ja sitten hymähteli perään :)
Niin ne koirat vanhenee. Samaani täyttää keskiviikkona viisitoista vuotta. Paremmille juoksumaille se varmaan pääsee tänä kesänä. Ens talvi vois olla jo liian rankka. Petit lähti viime viikolla tähtivaljakkoon.
VastaaPoistaOnnellinenhan noista kaikista yhteisistä vuosista saapi olla! Samaanikin monta seikkailua nähnyt! Viettäkäähän mieleenpainuvat synttärit vanhan herran kanssa :)
PoistaPetit oli yks mun suosikeista, vaikea oli silloin jättää kaveri sinne.. Viime visiitillä sielläpäin kävin vanhoja karvaisia kavereita moikkaamassa ja katsoinkin, että Petit oli jo vanhentunut aika lailla. Capone sitten taitaa olla viimeinen siitä pentueesta jäljellä? Ei taia muutenkaan olla enää montaa jäljellä mun vanhasta laumasta, meilläkin enää kolme. Hyviä muistoja riittää :)