Harrastuspäivä :)

Tänään taas ajelulla. Jos kerran työläiset 'raataa'pohjoisessa niin kotiin jääneet saa harrastaa :) On aika erilaista kun tarhalla on vain ne muutamat hassut kotona ja kun otan koirat tarhoista lämmittelemään lihaksiaan ennen reen eteen laittoa niin ympärillä on totaalisen hiljaista. Ei ole ketään kateellista, joka ei pääsisi mukaan. Tai no, onhan siellä pennut ja isomahainen Viima, mutta ei nyt lasketa niitä.

Lähettiin matkaan ja päästiin ensimmäiselle risteykselle. Stasi halusi mennä suoraan, eikä kääntyä vasemmalle. Kun käskin uudelleen yritti kääntyä, mutta Mimmipä päätti, että haluaa takaisin pentustensa luo ja käänsi koko reen täyskäännöksellä takaisin kohti tarhaa. Yritin estellä ja jarruttaa, mutta tässä reessä ei juuri jarrulla tee mitään muuta kuin hiastaa vauhtia, ihan turha yrittää pysäyttää. Niin sitten palattiin takaisin tarhalle n. 400m ajelun jälkeen.. Ei auttanut kun kääntää reki ja yrittää uuestaan. Ja taas menoksi! Seuraavaksi risteys sujui hyvin ja päätin seuraavassa risteyksessä, että ajetaan lenkki toisinpäin eli seuraavasta risteyksestä oikealle. Se sujui ilman ongelmia. Otinpa sitten kameran esiin ja ajattelin alkaa kuvaamaan. Samassa ollaan seuraavalla risteyksellä ja pitäisi mennä vasempaan, mutta Stasi vanha ukko päätti, että oikealle. Yritin taas kääntää takaisin vasempaan, mutta ei ollut ankkurista saati jarrusta yhtään apua, niinpä mentiin oikealle. En tiennyt mihin se tie veisi, joten ajattelin, että käännytään heti kun tulisi tilaisuus. Edessä oli kaivinkone ja lapset innoissaan: Jee jee, siksi me tultiin tänne, että nähtiin tuo kaivinkone!! Juu, pieniä iloja pienillä lapsilla, jotka asuu metsän keskellä.. ;) Samassa oli tilaisuus kääntyä takaisin tulosuuntaan, koska tie leveni. Kokeilin: Stasi vas! Ja tällä kertaa ukko ottikin käskyn heti. Ja siitä eteenpäin kuunteli hyvin, tais olla vähän ruosteessa :D Annetaan vanhukselle anteeksi.
Artick oli tietenkin jälleen mukana ja yritti välillä käyä moikkaamassa Mimmiä. Se poika on ihan sekaisin Mimmistä..

Tarhalle saavuttua annettiin koirien vielä juosta juoksutilassa samalla kun siivosin ja lapset hyppeli koppien katoilta. Sisälle otettiin matkaan Viima ja Eskimo. Kun iltasella menin vielä syöttään koirat (yhdellä ämpärillä, voi ku nopeaa) niin ajattelin päästää vieläkin koirat juoksemaan ensin. Olivat ihan innoissaan! Kuvailin koirien iloa, mutta eri kameralla, joten en saa noita kuvia vielä ladattua tänne (piuha puuttuu, laitan toinen kerta). Ainoa jota en viittiny juoksuttaa oli Mimmi. Ihan turhaa olisivat pojat kisailleet tytön huomiosta ja Artick olis saanu päänsä entistä sekaisemmaksi.. Ihan eri juoksuttaa pentujakin muiden kanssa yhtäaikaa noin pienellä laumalla.

Pohjoisessa porukallakin mennyt työpäivä kuulema hyvin. Niin ja ilmoitin Lionelin Ruunaa Raceen. Lionel ei kyllä ehi kisakoirilla oikeastaan nyt treenata ollenkaan, ainoastaan safarireissuja. Kyllähän siinäkin treeniä samalla tavallaan tulee, mutta kokoonpano ihan toinen ja tietty vauhditkin safarivauhteja. Ainoa kisa tälle kaudelle mihin mahollisuus osallistua.

Huomenna taas jatketaan harrastuspäivää pikkulaumalla :)

Lähes tyhjä tarha kotona

Kotitarhassa on vain 12 huskya paikalla. Nyt voi fiilistellä ajatuksella: yks valjakollinen huskeja tuntuis tältä.. Ei välttämättä ihan se dreamteam, mutta just sopiva kun ajelee lasten kanssa. Meän vanha Stasi johdossa Mimmin kans, Castor, Augusti, Popeye, Comette, Osku ja Indy. Artick oli sitten vapaa juoksulla mukana. Ihmettelin kun lähti niin reippaasti mukaan, mutta sitten tajusin, että tottakai lähti kun Mimmikin lähti. Artick on nimittäin ihan rakastunut! Mimmi tuoksuu niin hyvälle vissiin ;) Pennut ei vielä päässeet mukaan rekiretkelle. Mutta tarhalla juostiin sitten senkin edestä juoksutilassa. Mimmiä ei voinut juoksuttaa yhtäaikaa Artickin kans, ettei A tee temppuja ja Artick ulvoikin sitten koko tyhjän tarhan puolesta. Tarhalla siis olisi ollut hiljaista, mutta Artick oli ihan rikki kun rakkauden kohde oli juoksemassa ja se itse oli oven taakse jätetty. Voi raukkaa!

Meillä siis koko muu tarhan porukka pohjoisessa taas. Parisen viikkoa sitten miekin pääsin mukaan ja oli mahtavaa olla töissä ja vanhoja muistelemassa. Lähes samat reitit, ihan kun ei pois olis ollutkaan. 'Uutta' oli vaan se, ettei voinu ajaa 'omasta' portista sisään ja viedä koiria 'omiin' tarhoihin. Eikä tietty vanha alue enää samalta näyttänyt/tuntunut kun koirat oli ihan outoja. Vanhasta omasta laumasta oli vielä muutama hassu koira elossa, vähän tulee tippa linssiin kun käy niitä moikkaamassa, joka vuosi olen käynyt ainakin sen kerran. Ihan hienosti osasivat meän huskyt olla vieraassa isossa tarhassa, ei ne suuremmalti sitä ihmetelly. Tosi iloisilta näyttivät kun tunnistivat minut/meät siellä kävelevän. Se on aina mukava fiilis: omat koirat omat ihmiset tuntee!

Nyt en siis matkaan päässyt ja jäin lasten kanssa lopputarhaa hoitamaan. Mutta ei haittaa. Ilmat on mitä mainioimmat ja sain reen, jolla mennä lasten kanssa. Tätä oonkin oottanut! Olihan se silti outoa kun on tottunut, että jos lähtee ajeleen, on liinat ym. valmiina ja nyt sitten ei ollutkaan. Meillä on safareilla nykyään vaijeriliinat (helppoa kun ei tarvi kattoa tauolla, ettei kukaan syö liinoja poikki, vaikkei ne ennenvanhaankaan niitä purreet, no joskus kumminkin..). Löysin omista vanhoista kätköistä naruliinan osia ja sain koottua 8 koiran liinat. Ei tarvinu sitten alkaa ihan alusta niitä väsäileen ja säästyi aikaa. Sieppariksi löytyi joku solmulla jatkettu narunpalanen. Ja sitten kun olin saanut liinat rekeen ja reen siepparilla lähtöpuuhun kiinni, aloin ottaa koiria reen eteen, mutta mutta EIHÄN täällä ole valjaita!! Siihen meinas se reissu rutistua! Aarni ja Lumi oli niin innoissaan lähössä, että olis ollut tylsää sanoa, ettei sittekkään mennä. No, valjaita onneksi löydettiin ja päästiin matkaan! Huomenna mennään varmasti taas! Aurinkoista luvattu tälle viikolle ja öiksi pakkasta eli reitti huippukunnossa ja vauhtia tulee hitaammallekin valjakolle sopivasti. Mikä tuuri ilmojen suhteen juuri nyt!! Yleensä se on mennyt niin, että tulipalopakkaset tai lunta lunta lunta..

-38!

pakkanen vain paranee :D





Huskeilla on onneksi vapaapäivä. Niin saattaa ajatella ainakin musheri tänään ;) Paitsi, että kelkkasafarille kumminkin 'pääsi'. Ei se sekään taia lämpöistä puuhaa olla? Pennutkaan ole pakkasta säikähtäneet. Yhtä iloisesti hyppivät kuin muutkin päivät. Mutta kyllä siellä koipia nostellaan, että kyllä se tuntuu siperialaisten hännänheiluttajien varpaissakin tuo pakkanen..

Ei hellitä, paukkuu vaan

Pakkanen on jääräpäisesti täällä. Pitänyt jo viikon verran mittaria -30 tietämissä ja ylikin niinkuin tänään -35. Huskyt kävivät silti tänään safarilla. Päiväsafari kutistui kuitenkin vain 16km, jotta asiakkaille jäi mieleen muutakin kuin kylmät varpaat.. Tulevat sitten ajamaan sunnuntaina lisää, vaikka kylmää se on luvattu vielä sillekin päivälle.

Eilen osa huskeista pakattiin kärryyn ja ne kävivät safarilla Ranualla. Ääntä syntyy kun huskeja 'pakataan' autoon, kaikki haluaisivat matkaan. Ihmettelin, että miten ne niin kauan siellä koiria pakkaa, kunnes tarkistin näkyykö autoa vielä. Ei näkyny eli olivat siis menneet. Yritin kuikuilla ikkunasta kuka siellä sitten oikein juoksee, sillä äänten perusteella joku oli irti tarhalla. Syylliseksi osottautui Ozone, siellä se oli pentuja ihmettelemässä ja kattelemassa verkon takaa. Ja muut tietenki kateellisena huutaa ja ilmoittaa asiasta.

Siperialaisten hännänheiluttajien kynsienleikkuu operaatio päättyi tänään. Harjoittelijat voivat huokaista helpotuksesta kun on takana lähes 1000 kynnen leikkaus.. Betty ja Albundy olivat ne, jotka saivat tuntea miltä tuntuu kun sakset lipsahtaa. Taisivat harjoittelijat säikähtää kuitenki enempi..

Peilikuva hämmästyttää aina!

Peili on sitten ihmeellinen asia. Sisällä asuvat koirat on niin tottuneita peiliin, ettei omaa kuvaa tarvi ihmetellä. Mutta jokainen ulkona asuva ihmettelee sitä takuu varmasti. Saa aina hymyn huulille kun koira hoksaa, että peilistä (tai vaikka uunin luukusta) kurkkaa joku komea kaveri tai kaunis neito! Ja asiahan pitää tarkistaa uudestaan ainakin muutaman kerran.. Nyt oli Nikin vuoro huomata kuinka komea kaveri hänestä onkaan kasvanut!
Tänään on ollut oikea pakkaspäivä -30 astetta lähes koko päivän. Aurinko lämmitti sentään päivän -27 asteeseen. Yöpakkanen kirinyt -34. Mutta kaikki näyttää kyllä niin kauniilta tällaisena päivänä! Kuvaa en tietenkään hoksannut muistoksi ottaa ja nyt on jo liian hämärää. Tänään huskyt ovat sitten vuorotellen päässeet sisällä käymään kynsien leikkuuseen, tai puolet niistä ja huomenna homma jatkuu. Tällä kertaa se en olekaan mie joka kynnet leikkaa vaan Lisa ja Nils, työssäoppijat Hollannista.

Pakkasta

Pakkasta ei kauheasti ole ollut, mutta nyt muutaman päivän jo. Kylmimmillään oli -27 astetta ja kylmältähän se tietenkin tuntui. Joulusesonki ajettiin mukavissa n.-10 asteen pakkasissa, sopivasti kylmää asiakkaita ajatellen eikä tarvinnut kerrankin mushereidenkaan palella safareita ajaessaan.

Toiveissa oli, että Lionel olisi päässyt osallistumaan ens viikonlopun Eastpointiin, mutta ei nyt sitten valitettavasti pääse. Harmittaa! Sen sijaan lähtee Mikaelin kanssa safarille pohjoista kohti eikä edes koirilla vaan moottorikelkalla. Koirat jäävät siis kotiin minun ja harjoittelijoiden hoiviin. Nyt on sitten seuraavana tähtäimessä Ruuhirodiin osallistuminen. Vielä näyttää siltä, että sinne pääsisi, mutta ei nuolaista ennekuin tipahtaa..

Kaikki tarhan huskyt on punnittu ennen treenikautta, treenikauden lopussa ja joulusesongin jälkeen. Tarkoitus olisi punnita vielä ainakin koko sesongin jälkeen koko tarhan jengi. Ollaan nyt ihan mielenkiinnosta seurattu miten hyvin silmämääräisesti ja tunnustelemalla koiraa ollaan osattu arvioida koiran paino ja sen mahdollinen muuttuminen.

Lunta sataa tänäänkin

Treenilausi loppui aikanaan yhtäkkiä huonojen ilmojen vuoksi kuin seinään. Tiet ja polut olivat mahdottomia koirien juosta. Mutta onhan ne treenit muutenkin jääneet, kausihan on jo alkanut ja huskyt ovat safareita jo juosseet. Lumi saapui maahan onneksi ajallaan, ei siis yhtään liian aikaisin! Ja joulukuun alusta sitä on tullut sitten lähes tulkoon päivittän, mutta pakkasta ei vielä oikeastaan ole juuri ollut. Kyllä sormet ja varpaat tykkää kun ei tarvi palella.. Safarien matkat vaihtelevat ihan lyhyestä ringistä 20km.

Mimmi on saanut neljä söpöä pentua, kolme tyttöä ja yhden pojan. Eiffel, Eskimo, Elektra ja Enduro ovat kasvaneet  kovasti elämänsä viiden ensimmäisen viikon aikana.

Tässä pennut pääsivät ulos ensimmäiselle pulkkareissulle, nyt tuskin  pysyisivät ihan yhtä kiltisti paikoillaan..