Welcome to read life of our huskys at kennel ARCTIC BOREALIS. They are happy and enthusiastic sledpullers: mostly pure breed siberian huskys but a few alaskanhusky also. Security role is for white swiss shepherd Artick and taimyr Indy.

Tervetuloa lukemaan ARCTIC BOREALIS kennelin asukkaiden elämästä. Kennelissä asuu iloisia ja innokkaita reenvetäjiä; pääasiassa siperianhuskyja mutta muutama alaskanhuskykin. Vahtia pitää yllä valkoinenpaimenkoira Artick sekä taimyr Indy. Muistoissa aina ja ikuisesti kultaisista kultaisin Okko ja rakas Coca.


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Järjestyksen vaihtoa

Eskimo, Enduro ja Elektra, takana Drake ja Davy
Mimmin pennut senkun kasvaa. Kasvoivat silmissä kun pikkuiset tuli taloon, mutta pentujahan nekin vielä on. Ovat vähän sellaisessa 'honkkeli' vaiheessa. Rajoja kokeillaan ja pelleillään, välillä ollaan taas oikein herttaisia, ihan niin kuin lapset.. ;) Enduro vaikuttaa oikein kiltiltä pojalta, tytöillä tuntuu olevan enemmän luonnetta, ainakin tällä hetkellä. Ruokinnassa ovat osoittautuneet mukaviksi, sellaisiksi, jotka luonnostaan ovat hiljaa ja nätisti ja odottavat vuoroaan :)

Lumi opettaa Endurolle ja Elektralle temppuja. Dolly tarkkailee sivusta.
Enduro, Elektra ja Eskimo muuttivat isojen huskien tarhaan, jotta pikkuiset Foxy ja Furius pääsivät Viiman kanssa myös ulos pikkupentujen tarhaan. Viima ei enää oikein viihtynyt sisällä, joten muutto ulos tuli ajankohtaiseksi. Tarhan vaihtoja vaikeutti tuo huikea lumi määrä, sillä osa huskeita on alkanut hyppiä tarhoista ulos kun seinät ovat madaltuneet aikamoisesti.. Täytyi miettiä, että kuka pysyisi missäkin tarhassa, jotta turha vapaa kulku tarhoista ulos omaan tahtiin loppuisi! Toivottavasti opittu taito unohtuu sitä mukaa kun seinät taas saa korkeutta lumen sulaessa..  Eskimo, Elektra, Enduro muuttivat keskitarhoihin Mimmin, Indyn, Damselin ja Dee-Deen kanssa. Enduro tosin muutti seuraavana päivänä Simolle kaveriksi. Pojat kun eivät voi tyttötarhoihin jäädä ainakaan pysyvästi. Saattaa olla, että vaihtelen vielä Enduron asuinpaikkaa, jotta saa 'pehmeän laskun' muuttoonsa, luonnollisesti ikävöi sisarruksiaan ja tuttua seuraa. Riima, Uura, Aloe, Aurora, Larissa ja Dolly asustaa toista keskitarhaa, ns. Alsace tarhaa. Muuttivat siis vain 'seinän' taakse. Dolly tosin vaihtelee tarhaa mielensä mukaan, mutta sen pitäis loppua kun lumet alkaa sulaa ja jos ei lopu niin taytyy sitten kattoa myöhemmin miten asian ratkaisee. Dolly tosin vaihtaa tarhaa yleensä vain ruokinnan aikaan, näyttää olevan aina siinä tarhassa missä ruoka on lähimpänä! Siiri, Ara ja Dana muuttivat sitten Alsacetarhasta 'jurttakoppi' tarhaan. Ozone on 'joutunut' koppipaikalle ja muuttaa myös takaisin omaan tarhaansa kun alkaa taas siellä pysymään! Ozonehan on alkanut aukaiseen oven ja kun se laitettiin varmistusketjulla kiinni, niin sitten alkoi kiivetä tarhan yli. Ja koska Ozone on koppipaikalla muutti Arttu tarhaan Cometten seuraksi. Keke on myös muuttanut kiipeilyn vuoksi koppipaikalle, mutta todennäköisesti jää myös siihen.

Taitaa kulkea suvussa tuo oven aukaisu taito sekä kiipeily. Salettihan kulki miten halusi ulos kun se oli pentujensa kanssa sisällä. Ja päästi talon muutkin koirat ulos samalla kun meni itse ulos. Se tosin osasi myös tulla sisällekin kun halusi, mutta muut koirat jäivät sitten ulos. Saletin pennuista oven näppärä aukaisu taito on BoraBoralla ja Bellamylla. Ozone isukin kiipelytaito on hypännyt seuraavaan sukupolveen eli Dollyyn ja Damseliin ja Danakin sen näyttää osaavan, se vaan hyppää aina tarhan puolelle takaisin.

Pentukuljetus :)  Lapsilla omat pennut sylissä

Hei isukki!

Foxy tyttö ja isi Blizzard

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Pennut kävi ulkona

Pääsiäinen oli niin kaunis aurinkoinen, että vein pennut hetkeksi ulos ihmettelemään. Ja vähän ihmeissään ne olivatkin ;)

Mutta oli kyllä pääsiäisenä mahtavat ilmat! Pakko hehkuttaa!! Artick pääsi myös safarille matkaan. Hienosti jaksoi mukana aamupäivän safarilla, iltapäivällä oli jo selvästi kuumempaa ja jätin nallekarhun kotiin odottamaan.


Pääsiäisauringossa



 
 
Safarin jälkeen maistui makkarat ja kuuma mehu!
Tiistaina aamupäivällä oli vielä ihan mukava ilma. Autoin päiväsafarilaiset Lionelin matkaan ja lähin perään itsekseni ajelemaan ja nauttimaan, ilman lapsia tai ketään muuta, kerrankin ihan yksin. Matkaan otin Larissan, Dollyn, Albundyn, Albugon, Augustin ja Cassiuksen. Hymy huulilla matkaan ja taskussa keksiä naposteltavaksi.


ylös

alas

ylös

Hei, kattokaa tänne!

Näköalapaikka

Augusti ihailee maisemia



Tytöt otti rennosti keksin syönti tauolla
Edestä vas. Larissa, Dolly, Albundy, Albugo, Augusti ja Cassius

Pääsiäinen on ohi ja tänään sitten tulee vaihteeksi lunta. Ei voi valittaa, aurinkoiset huippu ilmat kesti niin kauan! Artickin pitkä karva ei ole oikein tähän ilmaan luotu ja sen pojan karva kerää sitten mukavasti lumipalloja. Suihkun kautta joutuu sisälle, vaikka lumi puhdasta onkin. Pakko vedellä sulattaa pallot pois, ei ne muuten lähe!

Valmiina lumisotaan: Artickin lumipallovarasto paljastui!


sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pennut kasvaa

sisko ja veli, lällälää :)

F tyttö söpöliini

F poika ponteva

Viima-emo ja pentuset

Äiti ja tytär
Pennut on jo aukaisseet silmät ja yrittävät kovasti eteenpäin. Vielä ei touhua kauan jaksa vaan uni tulee silmään kesken kaiken ja ainakin heti kun saavat masut täyteen.. Viima on todella rauhallinen ja antaa jo lasten helliä pentujaan hermostumatta, mutta tarkkailee koko ajan vieressä. On hyvin valppaana  ja heti paikalla jos pentu päästää pienenkin äänen :) Pölynimurikaan ei enää tunnu juuri häiritsevän Viimaa, pakko imuroida ahkeraan, sillä karvaa lähtee kun takkatuli lämmittää... 
Tyyny oli pehmeä kuin emo, mutta missä nisät..?


Äitii, missä ooleet?

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Okko

Ihan hirveä ikävä mun kultaisista kultaisinta Okkoa. Siitä tulee jo kaksi kuukautta kun sain painautua sen pehmeää turkkia vasten viimeisen kerran.. Ei ole mennyt päivääkään. etten olisi ajatellut uskollista ystävääni. Ei ole toista koiraa tullut vastaan, joka olisi ollut kiltimpi kuin Okko! Minun ihana oma ukkelini, Okkeli Pokkeli oikea Oltermanni! Yhteisiä vuosia saatiin kulkea 13 vuotta ja luulin niiden vielä jatkuvan, mutta niin vain yllättäen tuli eron hetki ja lunastin lupaukseni, jonka ystävälleni olin antanut. Nuku rauhassa rakas ystäväni. Ikuisesti olet sydämessäni ja muistoissani sua halaan ja rutistan ja sinun kanssasi kuljen meidän yhteisiä polkuja. Cocan kanssa taas yhdessä saatte kulkea, kaverukset parhaat.
Kaverukset
Halon kantaja


Okko, mie ja Coca


Okko iloinen noutaja

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Musta ja valkoinen

Kauniit kelit jatkuu ja lunta riittää!! Olispa tämä aika ainakin kolmen kuukauden pituinen..

Kilpailut jäi sitten tälle talvelle käymättä. Ruunaalle piti mennä. Kaikki oli jo järjestyksessä, auto pakattu jne. mutta mutta.. Perjantaina sitten mentiinkin eläinlääkäriin Enduron kanssa. Luultiin sen syöneen jotain mikä ei sitten tullut ulos, koska pyki pykimistään niin, että peräsuoli tuntui pian jo luiskahtavan ulos. Ei uskaltanut odottaa viikonlopun yli. Enduro matkusti autossa oikein kiltisti, vaikka ensimmäistä kertaa. Mallikkaasti käyttäytyi muutenkin, ihan kuin olisi ennenkin matkustanut ja käynyt kaupungilla :) Eläinlääkäri tutki ja otti röntgenkuvat, mutta kuvissa ei onneksi näkynyt mitään. Peräsuoli oli jostain syystä hyvin ärtynyt. Syy ei valitettavasti selvinnyt. Ei ole vieläkään ongelma täysin poistunut, mutta näyttää ehkä hieman paremmalta.

Eikä ne eläinlääkäri käynnit siihen loppuneet. Seuraavana keskiviikkona sinne lähti Viima. Synnytys ei jostain syystä lähtenyt ollenkaan käyntiin. Ei tullut polttoja, ei mitään. Olin jo ottanut Viiman sisälle (pennut syntyy meillä aina sisätiloissa), mutta ei se oikein halunnu jäädä. Viima ei näyttänyt käyttäytyvän sen kummemmin poikkeavasti, mutta seurailin ite sitä jo melko hermostuneesti kun mitään ei alkanut kuulua. Käytiin pikku ajelulla lasten kanssa ja kun tulin takaisin niin muut koirat katsoivat Viiman tarhaan ja ajattelin, että nyt! Mutta ei mitään. Vein lapset sisälle, jotta saisin katsoa Viiman rauhassa. Ja sitten 'se' alkoi. Eli jotain oli vialla, koska polttoja ei näkynyt edes heikonlaisia, mutta tummanvihreää sikiövettä oli lumella. Ei sen näin pitänyt mennä! Ja tietenkin olin yksin kotona lasten kanssa. Soitto päivystävälle eläinlääkärille ja Mikaelille, joka oli reitin teossa. Mikael saisi lähteä viemään Viiman Rovaniemelle. Ite en lähtenyt mukaan, koska lasten ottaminen mukaan olisi ollut vain ajanhukkaa ja matkaa eläinlääkärille kumminkin lähes tunti. Niinpä sitten sain jäädä kotiin jännittämään ja tietenkin pelkäämään pahinta! Aika kamalaa olla tietämätön ja kurkkailin puhelinta vähän väliä. Lopulta eläinlääkäri soitti ja kertoi tilanteen. Kaksi oli selvinnyt, mutta kolme oli kuollut jo mahaan :( Synnytys ei ollut lähtenyt jostain syystä käyntiin, pennut oli ollut ihan normaali kokoisia, mutta eivät olleet lähteneet etenemään ollenkaan synnytysteitä kohti. Nämä kolme menehtynyttä olivat olleet samalla puolella ja onneksi nämä kaksi sitten toisella ja olivat siksi selviytyneet. Tyttö ja poika :) Valitettavasti nämä jäävät nyt sitten Viiman ainokaisiksi, koska päädyimme siihen, että Viima steriloitiin samalla.

Viima ja pennut tulivat kotia ennen puolta yötä. Viima oli tietenkin tokkurassa kokemastaan ja ei ollut kiinnostunut pennuista pätkän vertaa. Käänsi vain päätä pois ja yritti lähteä kauemmas. Yritettiin saada pennut Lionelin kanssa imemään ees vähän, mutta ei. Käskin Lionelin lopulta nukkumaan, sillä oli kuitenkin safarille lähtö seuraavana päivänä. Mie jäin valvomaan ja kattomaan tilannetta. Pumpuli tukolla hieroin välillä pennut, jotta sain ne pissimään ja kakkimaan. Haistatutin ja näytin pentuja välillä Viimalle. Ei kiinnostusta. Pentujen nostoa nisille, pennut ei olleet kiinnostuneita. Näyttivät kumminkin koko ajan terhakoilta (olivat eläinlääkärissä imeneet ensi imaisut). Ja lopulta puoli viisi tyttö pentu alkoi imeä ja puolituntia myöhemmin poika. Pikkuhiljaa Viimakin jo katsoi pentuja. Ensin silmäys, sitten nuolaisu, toinen silmäys, toinen nuolaisu.. Siitä pikkuhiljaa mielenkiinto vain kasvoi :) Ja lopulta ei meinannu Viimaa saada ees ulkona käymään. Hoitaa pentuja todella rauhallisesti ja hyvin. On oikein ihana äiti :) Poika on kuin ilmetty mummu Saletti. Nähtäväksi jää kuinka ilmetty, kun silmät aukeaa..

Kokemuspa oli tämäkin. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia synnytyksissä aiemmin ja kaikki on mennyt niin helposti. C-pentueen aikana Betty ehkä hieman väsähti kun pentuja syntyi hirveällä tahdilla kokonaiset 9 kpl, mutta muuten kohdalle osunut vain helppoja synnytyksiä. Ja varsinkaan keisarinleikkauksesta ei ole ollut mitään kokemusta. Toivottavasti jää viimeiseksi. On ollut aina niin ihana kattoa miten emo suoriutuu luonnollisen tyynesti synnytyksestä ja alkaa hoitaan pentujaan. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan (siis, että alkoi hoitamaan). Ihana, että nyt kaikki hyvin ja emo on oikea malliemo!
Pennut kasvaa tietty silmissä, onhan niillä tisuja mistä valita.. :D

sisko ja sen veli
Tervetuloa Simo!

Ruunaan reissu siis jäi, mutta lauantaina Lionel 'joutui' ajamaan sinne kumminkin. Kävi hakemassa meille Simon ja viemässä Oskun. Oskulle vielä kiitos yhteisistä vuosista. Simon kanssa ne on vasta alkamassa. Olen oikein ihastunut tähän komeaan kaveriin. Ihastusta ensi silmäyksellä ;) Kyselin juuri tästä pentueesta aikanaan pentua, mutta huonoksi onneksi pentuja syntyi vain kolme ja ne jäivät silloin kotiin kasvamaan ja varttumaan. Mutta niin vain kävi, että nyt Simo sitten on meillä :) Hyvin on kotiutunutkin. Ensimmäisen yön itki, mutta sen jälkeen on ollut kuin olisi aina ollutkin. Pääsi heti seuraavana päivänä tulonsa jälkeen reen eteen ja sen jälkeen on ollut koko ajan mun ja lasten rekiretkillä mukana. Lapset tykkäävät Simosta myös ja Simo lapsista ja sehän mulle sopii oikein hyvin!

Simo on super ;)

Edestä vas. Saletti, Blueberry, Damsel, Ozone, Simo ja BoraBora