Welcome to read life of our huskys at kennel ARCTIC BOREALIS. They are happy and enthusiastic sledpullers: mostly pure breed siberian huskys but a few alaskanhusky also. Security role is for white swiss shepherd Artick and taimyr Indy.

Tervetuloa lukemaan ARCTIC BOREALIS kennelin asukkaiden elämästä. Kennelissä asuu iloisia ja innokkaita reenvetäjiä; pääasiassa siperianhuskyja mutta muutama alaskanhuskykin. Vahtia pitää yllä valkoinenpaimenkoira Artick sekä taimyr Indy. Muistoissa aina ja ikuisesti kultaisista kultaisin Okko ja rakas Coca.


torstai 19. joulukuuta 2013

Ensisafarit takana, uudet tarhat alkaa nousta (ei yhtään liian myöhään..)

Talven ensimmäiset safarit on jo ajettu, mutta myöskin treenit ovat jatkuneet tähän asti. Mönkijä on vaihtunut rekeen. Ensimmäiset kovat -30 asteen paremman puolen pakkaset koettu ja lumitöitä on päästy tekemään. Huskyt eivät olleet unohtaneet mitä tarkoittaa kun auto kärryineen peruuttaa tarhalle! Mikä hurraa huuto siitä aina syntyykään!! Osa nuorista huskyistä on myös päässyt ensimmäisille asiakas safareille, sehän on aina jokseenkin jännä juttu. Vanhojen koirien kujeet tunnetaan, nuorille kaikki on uutta.

Uusia tarhoja on myös rakenneltu pikkuhiljaa. Keskiviikko aamulla saatiin kaikki pennut vihdoin muuttamaan isojen tarhalle. Ensin muuttivat pojat toistaviikkoa sitten, sen jälkeen osa tytöistä ja nyt siis viimeiset tytötkin. Pentutarha ei kumminkaan jäänyt pitkäksi aikaa tyhjäksi vaan sai uudet söpöliinit asukit heti keskiviikko illalla, nyt sitä asuttaa kolme riiviötä kolmekuista pentua.. Nimenmietintä on käynnissä, paljastetaan ne sitten kun asia on varmasti sovittu ;)
Lapset saivat vaikuttaa nimivalintaan :) Pennut saivat nimekseen Honey, Elena ja Bambi.


Honey

Elena ja Bambi



Tarhojen tekoprojekti pääsi vähän venymään ja tämä tarinan opetus on: älä päästä itseäsi liian helpolla.. :D Alaverkot saatiin sentään melkein ajoissa, mutta tottakai lumentulo pääsi yllättämään ja maa sai kauniin valkean peitteen ensin. Eikä maa sentään routaan asti päässyt, joten lapiot heilui.

.

Anne ja Emily 'pääsivät' kaivuu hommiin..

Lapsityövoimaa käytössä myös, tosin ihan vapaaehtoisesti!

Näpit ehkä jäässä, muttei ainakaan mäkärät kiusaa!

alaverkkopaikoilleen

kuoppa kiinni

sivuverkot puuttuu vielä

Lumet lähti, mutta verkot seiniin.

väliverkot puuttuu vielä


Ensimmäinen rivari paikoillaan.

Tarhan sivu kiinni, seuraava tarha odottaa koppia.


Ovi paikoilleen ja koirat sisään. Nicki sai uudet naapurit.

Tanana, Smokey, Prinsessa ja Tutkija. Indy äiti takana. Nytkö me sitten ollaan isoja?
Indy joutui ulos tyttöpentujensa luokse vähän yli viikoksi ja uudessa tarhassakin ehti viettää yhden yön. Syynähän tähän oli Indyn juoksu. Artick itki sisällä ja kiirehti aina oven aukaisulla tarhan nurkalle notkumaan rakkauden tuskissaan. No, nyt tämä aika on vihdoin ohitettu ja Indy nukkuu tyytyväisenä takan vieressä. On muuten ensimmäinen kerta elämässäni, että sisätiloissa asuu yhtäaikaa uros ja narttu tai narttu ylipäätään ollenkan. Onpahan kokemus sekin kun juoksut alkaa ja pojan pää menee hieman sekaisin.. Voi sitä itkua ja silmiin katsomista, päästäisitkö mut ulos pliiiisss!!!


Indy ja Artick

lauantai 23. marraskuuta 2013

Treenit jatkuu

Huskien treenit senkun jatkuu. Ilmatkin ovat olleet kohtalaiset tähän puuhaan, vaikka viikonpituinen katkos tulikin treenipäiviin liukkaiden kelien vuoksi vähän aikaa sitten. Huskyt edelleen vetää mönkijää, lunta on, mutta melkoisen ohut kerros vaan. Kyllä sitä jo pikkuhiljaa saisi tulla jo lisää! Yksi -20 asteen pakkaspäivä on saatu kokea ja tuntuihan se vähän kirpakalle, mutta voittaa vesikelit mennen tullen!




Pennelit kasvaa hyvää vauhtia ja alkavat olla jo puolivuotiaita. Juoksutarhassa on vilinää pentujen siellä juostessa. Spurtti sinne ja spurtti tänne! Vaan yritähän saada kaikki yhteen kuvaan...

Pentujen rokottaminen/siruttaminen olikin aika hauskaa puuhaa kun luulivat varmaan, että pääsevät leikkimään. Otit yhtä pentua tarhasta ja kaikki oli sitä mieltä, että NYT! Kaikki puskivat ovesta läpi yhtäaikaa minkä vain jaksoivat! Mutta meitäpä oli kolme käsiparia (minä, Anne ja Emily) ottamassa pentuja kiinni ja eläinlääkäri valmiina rokotteen kanssa ja niin vain saivat jokainen rokotteen vuorollaan ja se leikki olikin vain sen pituinen sillä kertaa. Pennut vähän hölmistyneinä, että siinäkö tosiaan kaikki?!?

Artickilla halko suussa, kuinkas muuten..






Emily ja Anne antaa vauhtia Lumille. Yleisö hurraa takana :)

Treeniä ilman lunta.. Saletti johtaa.


Valjaat päälle. Larissa ja Mimmi odottaa nätisti.

Andy odottaa treeniporukkaa kotiin, äänet lähestyy jo.
Artick ja Augusti kuuntelee lähestyvän valjakon ääniä.

Perillä.


Viima ja Dana (aina ilman korvia kuvissa!)

Nuorisoa kehotetaan ottamaan rauhallisesti. Emilyllä (vas.) puhuttelussa Grisli ja Annella Galaksi.

Maisema muuttuu valkeammaksi ja sinisemmäksi..

Blueberry ja emonsa Saletti



 Häiriökoiria ja lapsia matkan varrella..


Anne ja Emily ovat palanneet jo Hollantiin. Tytöt lähtivät jokin aika sitten ja jo samaisena iltana kurvasi pihaan meillä viime talvenkin viettäneet hollantilaiset Ayla ja Lisa sekä heidän mukanaan meille uusi tuttavuus Ben, Lisan koira. Aluksi uutta koiraa tontilla vieroksuttiin muiden hännänheiluttajien puolesta, mutta pikkuhiljaa aletaan jo tottua tulokkaaseen eikä meteli ylly ihan mahottomaksi Benin juostessa pihalla.


Ben, Indy ja Artick

Lisa ja Ayla

torstai 24. lokakuuta 2013

Huskyt komistuu

Huskyt näyttää heti jotenkin erinlaisilta kun maa saa lumipeitteen. Rapakelien jälkeen puhdistuvat ja pakkasten tultua kesäturkki alkaa paksuuntua. Nehän suorastaan komistuvat ja kaunistuvat silmissä (vaikka ainahan ne on ihania). Ja niitä ikäviä vesisateita ootellessa, ne kumminkin tulee vielä ennen pysyvää lumipeitettä :( Mutta ei murehita sitä nyt. Nyt on puhdasta lunta!



Treenaaminen sujuu mukavasti aurinkoisella kelillä pikkupakkasessa. Lapset ovat tänäkin vuonna olleet mukana ja pikkuhiljaa on heistä jo apuakin :) Keräilevät mm. valjaita ja järjestävät ne koon mukaan pinoihin. Tänä vuonna treeneihin ovat päässeet mukaan myös Siirin ja Keken G-pennut. Edelleen se on aina yhtä jännittävä hetki kun ensikertalaiset pääsevät vetohommaan mukaan. Jostain syystä se kutkuttaa aina vatsanpohjasta kun ne valjastetaan vetovälineen eteen ensikerrat ja tähän aikaan vuodestahan se on mönkijä. Näyttää siltä että ihan kelvollisia vetäjiä olisi heistäkin tulossa. Hymyn se saa kasvoille kun menevät eteenpäin, vaikka hieman keinuvalla 'pupulaukalla' aluksi :)
Treeniavuksi meille saapui muutama päivä sitten toissakesältä tutut tytöt Anne ja Emily Hollannista. Tytöt olivat meillä silloin kesällä harjoittelussa ja halusivat kokemusta treeniajaltakin, joten tulivat meille uudelleen. Mukava on tyttöjä nähdä! Ja koirien nimetkin oli heillä vielä muistissa hyvin, taisivatpa koiratkin muistaa tytöt.

 




Kesällä syntyneet pennut kasvavat myös vauhdilla ja katselevat ihmetellen aikuisten intoa treenipäivinä. Pihalla niitä ei enää oikein uskalla porukalla juoksuttaa, sillä yhdessä ne lähteä juosta pätkittää innoissaan vähän turhankin rohkeasti. Mutta nyt ne ovat sen verran isoja jo, että juoksutarhassa niitä voi juoksuttaa. Ihan pieniä pentuja kun en uskalla isojen lähellä juoksuttaa, mutta noin 4 ikäkuukauden jälkeen alan tutustuttaa pentuja aikuisille. Yksittäisiä aikuisia pienet pennut saavat nähdä läheltä aiemmin, mutta isoa laumaa yhtaikaa vain kauempaa. Ja pian kun aikuiset lähtevät työreissuille ja tarhalle jää vain osa laumasta niin silloin on helpompi jatkaa pentujen tutustuttamista aikuisille asukeille ja alkaa juoksuttaan niitä yhtäaikaa pentujen kanssa.


Artick on hyvä pentujen kanssa. Se on pitkäpinnainen, mutta komentaa kyllä tarvittaessa. Lähinnä sitä ärsyttää kovasti kun pennut on aina nuolemassa ja silloinhan ne nuolee vain lisää..




Artickin jäinen lumipallo. Mrrr mrrr...