Lähes tyhjä tarha kotona

Kotitarhassa on vain 12 huskya paikalla. Nyt voi fiilistellä ajatuksella: yks valjakollinen huskeja tuntuis tältä.. Ei välttämättä ihan se dreamteam, mutta just sopiva kun ajelee lasten kanssa. Meän vanha Stasi johdossa Mimmin kans, Castor, Augusti, Popeye, Comette, Osku ja Indy. Artick oli sitten vapaa juoksulla mukana. Ihmettelin kun lähti niin reippaasti mukaan, mutta sitten tajusin, että tottakai lähti kun Mimmikin lähti. Artick on nimittäin ihan rakastunut! Mimmi tuoksuu niin hyvälle vissiin ;) Pennut ei vielä päässeet mukaan rekiretkelle. Mutta tarhalla juostiin sitten senkin edestä juoksutilassa. Mimmiä ei voinut juoksuttaa yhtäaikaa Artickin kans, ettei A tee temppuja ja Artick ulvoikin sitten koko tyhjän tarhan puolesta. Tarhalla siis olisi ollut hiljaista, mutta Artick oli ihan rikki kun rakkauden kohde oli juoksemassa ja se itse oli oven taakse jätetty. Voi raukkaa!

Meillä siis koko muu tarhan porukka pohjoisessa taas. Parisen viikkoa sitten miekin pääsin mukaan ja oli mahtavaa olla töissä ja vanhoja muistelemassa. Lähes samat reitit, ihan kun ei pois olis ollutkaan. 'Uutta' oli vaan se, ettei voinu ajaa 'omasta' portista sisään ja viedä koiria 'omiin' tarhoihin. Eikä tietty vanha alue enää samalta näyttänyt/tuntunut kun koirat oli ihan outoja. Vanhasta omasta laumasta oli vielä muutama hassu koira elossa, vähän tulee tippa linssiin kun käy niitä moikkaamassa, joka vuosi olen käynyt ainakin sen kerran. Ihan hienosti osasivat meän huskyt olla vieraassa isossa tarhassa, ei ne suuremmalti sitä ihmetelly. Tosi iloisilta näyttivät kun tunnistivat minut/meät siellä kävelevän. Se on aina mukava fiilis: omat koirat omat ihmiset tuntee!

Nyt en siis matkaan päässyt ja jäin lasten kanssa lopputarhaa hoitamaan. Mutta ei haittaa. Ilmat on mitä mainioimmat ja sain reen, jolla mennä lasten kanssa. Tätä oonkin oottanut! Olihan se silti outoa kun on tottunut, että jos lähtee ajeleen, on liinat ym. valmiina ja nyt sitten ei ollutkaan. Meillä on safareilla nykyään vaijeriliinat (helppoa kun ei tarvi kattoa tauolla, ettei kukaan syö liinoja poikki, vaikkei ne ennenvanhaankaan niitä purreet, no joskus kumminkin..). Löysin omista vanhoista kätköistä naruliinan osia ja sain koottua 8 koiran liinat. Ei tarvinu sitten alkaa ihan alusta niitä väsäileen ja säästyi aikaa. Sieppariksi löytyi joku solmulla jatkettu narunpalanen. Ja sitten kun olin saanut liinat rekeen ja reen siepparilla lähtöpuuhun kiinni, aloin ottaa koiria reen eteen, mutta mutta EIHÄN täällä ole valjaita!! Siihen meinas se reissu rutistua! Aarni ja Lumi oli niin innoissaan lähössä, että olis ollut tylsää sanoa, ettei sittekkään mennä. No, valjaita onneksi löydettiin ja päästiin matkaan! Huomenna mennään varmasti taas! Aurinkoista luvattu tälle viikolle ja öiksi pakkasta eli reitti huippukunnossa ja vauhtia tulee hitaammallekin valjakolle sopivasti. Mikä tuuri ilmojen suhteen juuri nyt!! Yleensä se on mennyt niin, että tulipalopakkaset tai lunta lunta lunta..