Welcome to read life of our huskys at kennel ARCTIC BOREALIS. They are happy and enthusiastic sledpullers: mostly pure breed siberian huskys but a few alaskanhusky also. Security role is for white swiss shepherd Artick and taimyr Indy.

Tervetuloa lukemaan ARCTIC BOREALIS kennelin asukkaiden elämästä. Kennelissä asuu iloisia ja innokkaita reenvetäjiä; pääasiassa siperianhuskyja mutta muutama alaskanhuskykin. Vahtia pitää yllä valkoinenpaimenkoira Artick sekä taimyr Indy. Muistoissa aina ja ikuisesti kultaisista kultaisin Okko ja rakas Coca.


maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannuksen saldo 8 :)

Siiri järjesti juhannusyön jännitysohjelman ja synnytti meille uusia arcticborealaisia kokonaisen 8 koiran valjakollisen verran :) Pennut syntyivät (24.06) yöllä yhden ja aamupäivä puoli yhdentoista välillä. Ensin syntyi neljä poikaa ja välissä kaksi tyttöä ja lopuksi vielä pari poikaa. Siiri suoriutui tehtävästään oikein mallikelpoisesti ja varmin siperialaisin ottein :) Siiri hoitaa pienokaisiaan hellästi, mutta varmasti. Pennut ovat virkeitä ja jänteviä ja mamma maistuu! Pentueen isää Kekeä on myös onniteltu tapahtumasta ;)

Pahaksi onneksi kamera ei suostunut yhteistyöhön, joten kuvia pennuista sitten myöhemmin. Joukossa on pari valkoista pinto poikaa, melko musta poika, hiekanvärinen poika ja pari harmahtavan ruskeaa poikaa ja tyttö sekä mustavalkoinen tyttö. Syntymäpainot vaihtelivat 445g - 514g välillä seisemän pennun osalta, mustavalkoisen tytön ollessa selvästi muita pienempi 305grammallaan. Pikkarainen tyttö on kumminkin vaikuttanut aivan yhtä virkeältä kuin muut sisarruksensakin.

Siperialaisilla hännänheiluttajillamme on taito valloittaa hoitajiensa sydämiä ja harjoittelijatytöt Anne ja Emily lähtivät kotiin vievälle lennolle lähes itku silmässä 23.6. Saman päivän aikana Siiri alkoi osoittaa hieman lähestyvän synnytyksensä pieniä merkkejä. Tytöillä jäi toivomansa jännitysohjelma siis näkemättä. Uskonpa, että harmittaa kun tieto ehtii heille perille asti..!

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Juhannustaikaa


                           MUKAVAA JUHANNUSTA!

Ja niiin ne päivät taas lyhenee...

torstai 21. kesäkuuta 2012

Odotusta



Jännitystä ilmassa. Siirin maha on pyöristynyt mukavasti niin kuin on odotettukin :) Ensi viikon alussa pitäisi syntyä uusia pieniä 'arcticborealaisia'. Mukavan viileääkin ollut nyt viime päivät, helpottaa varmasti Siirin oloa kun lämpömittari näyttää +8 ja aamulla oli vain +5 astetta. Selvästikin maha painaa ja hankaloittaa jo hieman liikkumistakin. Äitinä voin hieman samaistua tuohon olotilaan, kesä kuumalla kun on oman ison mahan kanssa tullut liikuttua.. ;)

Siiri saa vielä viettää aikaa ulkona, mutta on tarkkailun alaisena. Varmuuden vuoksi tarhakaverit Ara ja Dana on siirretty toiseen tarhaan, jotta Siiri saa oleskella rauhassa. Siiri siirtyy sitten sisälle synnyttämään ja pienokaisiaan hoitamaan. Toivon todella, että kaikki sujuu tällä kertaa hyvin. Koska Viiman kanssa kaikki ei mennytkään niinkuin olisi luullut, niin tietenkin sellaisen toistumisesta jää pienoinen pelko.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Pentujen oppiretkiä


Ollaan käyty Furiuksen ja Foxyn kanssa kävelyllä aika ajoin ja ovat pikkuhiljaa oppimassa, että kun kaulapanta laitetaan, niin silloin ei enää tarvi hötkyillä koko aikaa. Valjaitakin ollaan kokeiltu päälle, eikä ne tunnu häiritsevän menoa :) Furius on osoittanut heti alusta alkaen tajuavan koko jujun. Nokka osoittaa koko ajan eteenpäin ja eteenpäin on päästävä! Pikkukaveri, jolla on rekikoiran asenne! Siinä ei auta Foxyn leikkiinkutsut kun Furius haluaa eteenpäin. Suorastaan suuttuu, että sisko POIS ALTA, NYT MENNÄÄN!! Liina on kireällä ja lastenvaunut saa kyytiä, vaikka Lumi istuisi kyytissä. Mutta ei me tietenkään vielä vedätetä kaverilla, vaikka vetohalut näyttää nyt olevan kohillaan pojalla. Foxy puolestaan juoksee ja lujaa juokseekin, mutta sillä kiinnostaa käydä metsän puolella risteilemässä ja hajuja haistelemassa.

Pennuilla on pitkä naru perässään ja siitä saa tarpeen vaatiessa pennut kiinni jos vaikka luoksekutsut ei tehoa jostain syystä. Nyt ne on melkoisen hyvin vielä tehonneet, saas nähä kuinka käy sitten, kun eka murkkuikä puskee päälle..


Aarni on mahoton juoksemaan ja siitä on mukavasti myös apua pentujen kanssa kun oma kunto ei ole ihan kohillaan... Aarni juoksee eteenpäin ja sitten takaisin ja taas eteenpäin ja takaisin.. Ja pennut seuraa :) Samalla opetellaan luoksetuloa.
Täältä..

me..

tullaan! (Foxy hurahti jo kuvasta :)
sinne..

ja takaisin tänne..
Furius ojanpohjalla vilvoittelemassa

kuten myös Foxy

Tuollakin olis vettä!

Artick on tietysti mukana!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Muistoja rakkaita

Coca





01.06.1995 näki päivänvalon tuleva hurmurini.. Cocan syntymästä tulee siis jo 17 vuotta. Vaikka poismenostakin tulee jo parisen vuotta niin, tällaisina merkkipäivinä tulee muisteltua kaveria erityisesti ja kieltämättä kyllä muutenkin.. Niin paljon hyviä muistoja ja yhteisiä kokemuksia takana. Jos vain saisi tuntea sen kun Coca laittaa oman päänsä syliini, tai näyttäisi hymynsä. Cocalla oli tapana 'irvistää' lempeästi, ihan kuin olisi hymyillyt minulle. Coca oli hyvin oman arvonsa tunteva herra ja meän 'kotipoikien' (sisällä asuvat koirat) pomo ja kyllä se samaa arvostusta halusi tuolla huskytarhallakin. 

Coca oli myös aika tarkka (nuorempana ainakin) kuka tai miten! sille antoi herkkupaloja.. Eräänkin kerran ihmeteltiin, että ihme koira kun ei makkaraa huoli, kääntää vaan pään muualle, eikä ota vaikka jalkojen juuren laittaa tai kuonoon läpsii sillä makkaralla.. No, ei ottanut kunnes sanottiin taikasanat: ole hyvä! :) Coca käytti näkökykyään huomattavasti hyväkseen ja huomasikin helposti asioita mitä ei ennen ollut nähnyt. Eräs hauska tapaus oli kun Coca näki ensimmäisen kerran tummaihoisen henkilön. Coca kulki tienpiennarta kovasti nuuskien, oli ihan hajujen maailmassa, ja lähes törmäsi vastaantulevaan henkilöön. Katsoi sitten vaan jalkoja pitkin ylös, että hups anteeksi vaan ja jatkoi matkaansa. Sama toistui seuraavan vastaantulevan kanssa, katsoi jalkoja pitkin ylös ja vuff sanoi Coca! Molemmat Coca ja mies säikähtivät ja hyppäsivät askeleen taaksepäin yhtäaikaa, sitten Coca jatkoi matkaansa kirsu maata nuuhkien. Se oli jotenkin niin hassu tapaus kaikista, että kaikki jotka sen näkivät alkoivat nauramaan.
Nuorena opetetuista käsimerkeistäkin oli vanhemmiten paljon hyötyä, Cocalla kun meni iän myötä kuulo.



Coca ja Okko ehtivät elää yhessä seitsemän vuotta ennenkuin pikku Artick tuli laumaan. Coca ja Okko olivat siihen asti olleet kuin paita ja peppu :) Coca tykkäsi leikkiä Okon kanssa, muttei halunut Artickia mukaan. Tässä videon pätkässä Coca kertoo pikku Artickille, ettei sen kannata koskea Cocan pehmoleluun. (Okon kanssa sitä kyllä vedettiin yhdessä niin, että ompeleet vaan paukkui..)

Samana päivänä  viisi vuotta myöhemmin eli 01.06.2000 syntyi toinenkin unohtumaton koira: Stasi. Stasi johtaa muistojemme valjakkoa ikuisilla lumikentillään. Stasin iloista olemusta kaipaa tuolla tarhalla ja sitä iloista juttelua, jota se harrasti. Se ei ollut sellaista turhan joutavaa ääntelyä, vaan selvää tarinan kerrontaa. Jos pysähdyin Stasin kohdalle, niin heti se juoksi kohti iloisesti häntää heiluttaen: uuu-uu-uuu kuono kohti kasvoja ja katsoi viisailla silmillään ja sitten hymähteli perään :)

Kesä tulee meillekin..

17.05 oli ihan mielettömän hieno ilta! Ukkosta oli ilmassa, aurinko paistoi, välillä tuli pieniä sadepisaroita, usva nousi maasta, oli ihanan lämmintä ja linnut lauloivat. Oli kuin olisi ollut jossain taianomaisessa mystisessä tarinassa mukana.. Luntakin oli tuolloin vielä jonkin verran, nyt se on sentään jo sulanut meiltäkin. Tänä vuonna oli tosi paljon lunta ja se alkoi sulamaan melko myöhään. Aluksi pelotti, etttä tarhat tulisi kurjaan kuntoon lumien alkaessa sulamaan, mutta toisin kävi. Tänä vuonna tarhat pysyivät mukavan kuivina ja näiden kuvien ottoaikaan tarhat olivat märimmillään eli mielestäni ihan mukavassa kunnossa siinä mielessä. Haravoimisenkin olin juuri päässyt aloittamaan. Ja tätä kirjoittaessa se homma on jo tehty. Urakkaa helpotti ja nopeutti huomattavasti myös se, että meille tuli harjoitteluun tosi reippaat ja innokkaat tytöt Anna ja Emily. Seuraava haravointi kierros pitääkin tehdä kohta sen vuoksi, että nyt huskyt tiputtavat talviturkkiaan ja tarhat alkavat saada karvakerrosta..  



Larissa ja Artick


Elvis ja Indy

Ara kopissa, Siiri ja Dana

 Viiman pennut ovat kasvaneet kovasti, samoin tietysti Mimmin pennut. Lumi ja Aarni viihtyvät kovasti pikkupentujen kanssa, koska ovat heille sopivamman kokoisia ja niitä on sopivasti kaksi kappaletta, kummalekkin se oma :) Meillä pennut oppii nykyään mukavasti lapsien antamaan käsittelyyn. Niitä paapotaan ja laitetaan solmuun jos jonkinlaiseen ja molemmat tykkää!

Furius ja Lumi

Aarni ja Foxy



Elektra, Enduro, Eskimo, Artick, Aarni ja Damsel

Aarni selätti Eskimon

Elektra, Eskimo ja Enduro
Artick meinas kyllästyä kun Damsel antoi pusuja koko ajan. Endurokin tuli asiaa ihmettelemään.
Kummalla on pidempi kieli? Voiton vie Enduro!

Jos äiti ei aukaise tarhan ovea, on lapsilla omat keinot! Uura katsoo tarkasti, Dolly vieressä ja Larissa takana. Riima juuri Lumin jalan takana. Näkyypä takana oikealla Castorkin.