Welcome to read life of our huskys at kennel ARCTIC BOREALIS. They are happy and enthusiastic sledpullers: mostly pure breed siberian huskys but a few alaskanhusky also. Security role is for white swiss shepherd Artick and taimyr Indy.

Tervetuloa lukemaan ARCTIC BOREALIS kennelin asukkaiden elämästä. Kennelissä asuu iloisia ja innokkaita reenvetäjiä; pääasiassa siperianhuskyja mutta muutama alaskanhuskykin. Vahtia pitää yllä valkoinenpaimenkoira Artick sekä taimyr Indy. Muistoissa aina ja ikuisesti kultaisista kultaisin Okko ja rakas Coca.


sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Uutta kotia vailla

Meillä muutama husky on vailla uutta harrastavaa kotia. Augusti etsii uutta kotia, koska jostain syystä pelkää haalaripukuisia ihmisiä. Ikävä ottaa poikaa mukaan työhommiin kun siitä tulisi sille vain turhaa stressiä. Oman perheen keskenhän se on ihan toinen koira. Hyppää syliin ja tahtoo pusutella.. Eikä ole mikään ongelma ottaa se silloin mukaan, vaan päinvastoin hyppii tarhan oven suulla, että täällä täällä, ota mukaan! Olen sen kanssa ajellu kun kerkeän, mutta huviajeluille ei ole aina aikaa, joten siksi Augusti etsii nyt paikkaa missä saisi oman perheen kanssa harrastaa rekihommia.  Lapsiin se on tottunut myös, sillä nuo meän riiviöt hyppii aina tuolla tarhalla mukana. Augustilla on todettu toisessa silmässä lievä kaihi, mutta se ei sen elämään ole vaikuttanut millään tavoin. Kilpailuissakin se on muutaman kerran käynyt ja sillä on niistä REK2 tulokset. Näyttelystä sillä on EH. Augusti on juossut meillä yleensä vauhtiparissa. En haluaisi luopua pojasta, mutta toivoisin sen saavan juosta ja vetää enemmän kuin mitä se nyt saa. Sen vuoksi sille uutta kotia etsin.
Augusti (Arctic Borealis Augusti Boy)
 Riima on Augustin äiti ja ihana tyttönen. Pitkin hampain etsin sillekin uutta kotia, koska tykkään siitä kovasti. On helppo ja mukava tyttö. Vauhti ei enää välttämättä riitä nuorten mukana ja siksi valjakon tiimeihin valikoituu toiset useammin kuin se. Riima on juossut yleensä keulassa, mutta nykyisin sitten vauhtiparissa. Riiman kanssa olen myös käynyt huviajeluilla lasten kanssa. Riiman kaikki tytöt juoksee keulakoirina ja yksi niistä on meän 'pääjohtaja' eli Saletti. Riimalla on näyttelystä EH. Olisi mukavaa jos Augusti ja Riima pääsisi samaan kotiin.
Riima (Suopunkitytön Angel Of North)
 Osku on jo eläkeikäinen. On juossut tämän talven vielä safareita lyhyemmillä retkillä. Se kuumuu lähöissä hieman, mutta lähöt meillä yleensä jonkin aikaa kestääkin kun useampi valjakko on lähössä yhtä aikaa. Kun juoksutamme huskyja juoksutilassa, niin silloin ei ole mitään ongelmaa muiden kanssa. Osku juoksee vauhti- ja pyöräparissa. Etsii leppoisaa ´kotia, jossa pääsisi kumminkin mahdollisesti vetämäänkin pikkulenkeille.
Osku (Arctic Soul Ozek)
Osku on jo muuttanut eläkepäiviä viettämään tuttuun sakkiin :) Kiitos Oskulle yhteisistä vuosista!!

Päiväsafarilla

Eilen päästiin päiväsafarille mukaan lasten kanssa ensimmäistä kertaa. Mentiin kylläkin moottorikelkalla lasten kans, mutta olipa sekin ensimmäinen kerta. Aarni jaksais olla mukana jo mukavasti, mutta Lumi nukahteli tuon tuosta. Oli vaihteeksi taas kaunis kevätilma lumipyryn ja tuiskuttelun jälkeen. Lionel kävi aamulla lanaamassa reitin, koska edellinen päivä ja yö toi aikamoisesti lunta. Huskyt jaksoi mukavasti, vaikka reitti oli aavistuksen pehmeä ja upotteli jos vähänkään astui reitiltä sivuun. Saa ihmetellä miten ne jaksaakin, kun jos ite joutuu vähänkään pehmeässä lumessa tarpoon, niin on ihan puhki. Ja oli niin lämmin ilmakin.

Mahtava työpäivä koko perheen kanssa! Tällaisia päiviä lisää!! Lounas maistui hyvälle! Kyllä se isi osaa kokata :) Ainoastaan Artick ei päässyt osallistumaan päivään meän kanssa. Jouduin tuomaan sen takaisin alkumatkalla, ihan liian kuuma ja pehmeä reitti sille jäänallekarhulle juossa mukana. Sekin pojuli on jo 7 vuotta täyttänyt (02.03.12), mihin se aika katoaa?!
tassujen puhdistus, saksille siis hommia


perjantai 9. maaliskuuta 2012

Huskyt kotiin :)

Niin ne 'harrastelupäivät' pikkulauman kanssa meni. Mitkä mahtavat ilmat sattuikaan!! Varmasti ne kevään parhaat: yöpakkanen piti reitit ja lumet hyvänä, kevät aurinko lämmitti päivällä ja illalla/yöllä täysikuu pilvettömällä taivaalla ja kaiken päälle upeat revontulet. Ei jääny paljon puuttumaan. Tänään oli pilvinen päivä, heti eri fiilis, mutta ei paljon hidastanut meitä: tottakai käytiin ajelulla ja meän harrastevaljakko kiiti ja liiti liukkaalla ja kovalla reitillä. Stasin vauhti ei enää riitä nuorempia vastaan, joten vauhdin hurmaa piti säädellä jarrulla, vaikka lapset hihku tyytyväisenä vauhdista :) Miksi jarrutat? No, ettei Stasi parka jää muiden jalkoihin: sitä pittää aina hitaimman mukaan ajaa, ymmärrättehän lapsoset?

Reissun jälkeen juoksutettiin vielä pennut muiden kanssa juoksutilassa. Tänään oli Enduron vuoro tulla sisälle, eilenhän oli Elektran. Viima on myös ahkerasti ollut meiän seurana sisällä, kohtahan se kumminkin tulee pidemmäksi aikaa sisälle asumaan, joten pehmeä lasku meneillään, oppii 'talon tavoille'. Helppo tyttö, aivan kuin olis ennenkin sisällä asunut.

Illalla työsakki palas takaisin kotiin. Mie lupauduin syöttään kun halusin nähä missä kunnossa ovat ja muutenkin. Harrastelupäivät muuttuivat taas elämäntapaan :) Ihania nuo hännänheiluttajat!
Huomenna osalla taas työpäivä.
ja kaikilla oli niin mukavaa!

passitarkastus

pentujen passitarkastus :)

seuraa johtajaa

täältä tullaan!

spurtti
leikitään kukkulan herraa

Popeye miettii hyppyä alas

tungosta
revontulet Arctic Borealiksen yllä

täysikuu

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Harrastuspäivä :)

Tänään taas ajelulla. Jos kerran työläiset 'raataa'pohjoisessa niin kotiin jääneet saa harrastaa :) On aika erilaista kun tarhalla on vain ne muutamat hassut kotona ja kun otan koirat tarhoista lämmittelemään lihaksiaan ennen reen eteen laittoa niin ympärillä on totaalisen hiljaista. Ei ole ketään kateellista, joka ei pääsisi mukaan. Tai no, onhan siellä pennut ja isomahainen Viima, mutta ei nyt lasketa niitä.

Lähettiin matkaan ja päästiin ensimmäiselle risteykselle. Stasi halusi mennä suoraan, eikä kääntyä vasemmalle. Kun käskin uudelleen yritti kääntyä, mutta Mimmipä päätti, että haluaa takaisin pentustensa luo ja käänsi koko reen täyskäännöksellä takaisin kohti tarhaa. Yritin estellä ja jarruttaa, mutta tässä reessä ei juuri jarrulla tee mitään muuta kuin hiastaa vauhtia, ihan turha yrittää pysäyttää. Niin sitten palattiin takaisin tarhalle n. 400m ajelun jälkeen.. Ei auttanut kun kääntää reki ja yrittää uuestaan. Ja taas menoksi! Seuraavaksi risteys sujui hyvin ja päätin seuraavassa risteyksessä, että ajetaan lenkki toisinpäin eli seuraavasta risteyksestä oikealle. Se sujui ilman ongelmia. Otinpa sitten kameran esiin ja ajattelin alkaa kuvaamaan. Samassa ollaan seuraavalla risteyksellä ja pitäisi mennä vasempaan, mutta Stasi vanha ukko päätti, että oikealle. Yritin taas kääntää takaisin vasempaan, mutta ei ollut ankkurista saati jarrusta yhtään apua, niinpä mentiin oikealle. En tiennyt mihin se tie veisi, joten ajattelin, että käännytään heti kun tulisi tilaisuus. Edessä oli kaivinkone ja lapset innoissaan: Jee jee, siksi me tultiin tänne, että nähtiin tuo kaivinkone!! Juu, pieniä iloja pienillä lapsilla, jotka asuu metsän keskellä.. ;) Samassa oli tilaisuus kääntyä takaisin tulosuuntaan, koska tie leveni. Kokeilin: Stasi vas! Ja tällä kertaa ukko ottikin käskyn heti. Ja siitä eteenpäin kuunteli hyvin, tais olla vähän ruosteessa :D Annetaan vanhukselle anteeksi.
Artick oli tietenkin jälleen mukana ja yritti välillä käyä moikkaamassa Mimmiä. Se poika on ihan sekaisin Mimmistä..



Tarhalle saavuttua annettiin koirien vielä juosta juoksutilassa samalla kun siivosin ja lapset hyppeli koppien katoilta. Sisälle otettiin matkaan Viima ja Eskimo. Kun iltasella menin vielä syöttään koirat (yhdellä ämpärillä, voi ku nopeaa) niin ajattelin päästää vieläkin koirat juoksemaan ensin. Olivat ihan innoissaan! Kuvailin koirien iloa, mutta eri kameralla, joten en saa noita kuvia vielä ladattua tänne (piuha puuttuu, laitan toinen kerta). Ainoa jota en viittiny juoksuttaa oli Mimmi. Ihan turhaa olisivat pojat kisailleet tytön huomiosta ja Artick olis saanu päänsä entistä sekaisemmaksi.. Ihan eri juoksuttaa pentujakin muiden kanssa yhtäaikaa noin pienellä laumalla.

Pohjoisessa porukallakin mennyt työpäivä kuulema hyvin. Niin ja ilmoitin Lionelin Ruunaa Raceen. Lionel ei kyllä ehi kisakoirilla oikeastaan nyt treenata ollenkaan, ainoastaan safarireissuja. Kyllähän siinäkin treeniä samalla tavallaan tulee, mutta kokoonpano ihan toinen ja tietty vauhditkin safarivauhteja. Ainoa kisa tälle kaudelle mihin mahollisuus osallistua.

Huomenna taas jatketaan harrastuspäivää pikkulaumalla :)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Lähes tyhjä tarha kotona

Kotitarhassa on vain 12 huskya paikalla. Nyt voi fiilistellä ajatuksella: yks valjakollinen huskeja tuntuis tältä.. Ei välttämättä ihan se dreamteam, mutta just sopiva kun ajelee lasten kanssa. Meän vanha Stasi johdossa Mimmin kans, Castor, Augusti, Popeye, Comette, Osku ja Indy. Artick oli sitten vapaa juoksulla mukana. Ihmettelin kun lähti niin reippaasti mukaan, mutta sitten tajusin, että tottakai lähti kun Mimmikin lähti. Artick on nimittäin ihan rakastunut! Mimmi tuoksuu niin hyvälle vissiin ;) Pennut ei vielä päässeet mukaan rekiretkelle. Mutta tarhalla juostiin sitten senkin edestä juoksutilassa. Mimmiä ei voinut juoksuttaa yhtäaikaa Artickin kans, ettei A tee temppuja ja Artick ulvoikin sitten koko tyhjän tarhan puolesta. Tarhalla siis olisi ollut hiljaista, mutta Artick oli ihan rikki kun rakkauden kohde oli juoksemassa ja se itse oli oven taakse jätetty. Voi raukkaa!

Meillä siis koko muu tarhan porukka pohjoisessa taas. Parisen viikkoa sitten miekin pääsin mukaan ja oli mahtavaa olla töissä ja vanhoja muistelemassa. Lähes samat reitit, ihan kun ei pois olis ollutkaan. 'Uutta' oli vaan se, ettei voinu ajaa 'omasta' portista sisään ja viedä koiria 'omiin' tarhoihin. Eikä tietty vanha alue enää samalta näyttänyt/tuntunut kun koirat oli ihan outoja. Vanhasta omasta laumasta oli vielä muutama hassu koira elossa, vähän tulee tippa linssiin kun käy niitä moikkaamassa, joka vuosi olen käynyt ainakin sen kerran. Ihan hienosti osasivat meän huskyt olla vieraassa isossa tarhassa, ei ne suuremmalti sitä ihmetelly. Tosi iloisilta näyttivät kun tunnistivat minut/meät siellä kävelevän. Se on aina mukava fiilis: omat koirat omat ihmiset tuntee!





Nyt en siis matkaan päässyt ja jäin lasten kanssa lopputarhaa hoitamaan. Mutta ei haittaa. Ilmat on mitä mainioimmat ja sain reen, jolla mennä lasten kanssa. Tätä oonkin oottanut! Olihan se silti outoa kun on tottunut, että jos lähtee ajeleen, on liinat ym. valmiina ja nyt sitten ei ollutkaan. Meillä on safareilla nykyään vaijeriliinat (helppoa kun ei tarvi kattoa tauolla, ettei kukaan syö liinoja poikki, vaikkei ne ennenvanhaankaan niitä purreet, no joskus kumminkin..). Löysin omista vanhoista kätköistä naruliinan osia ja sain koottua 8 koiran liinat. Ei tarvinu sitten alkaa ihan alusta niitä väsäileen ja säästyi aikaa. Sieppariksi löytyi joku solmulla jatkettu narunpalanen. Ja sitten kun olin saanut liinat rekeen ja reen siepparilla lähtöpuuhun kiinni, aloin ottaa koiria reen eteen, mutta mutta EIHÄN täällä ole valjaita!! Siihen meinas se reissu rutistua! Aarni ja Lumi oli niin innoissaan lähössä, että olis ollut tylsää sanoa, ettei sittekkään mennä. No, valjaita onneksi löydettiin ja päästiin matkaan! Huomenna mennään varmasti taas! Aurinkoista luvattu tälle viikolle ja öiksi pakkasta eli reitti huippukunnossa ja vauhtia tulee hitaammallekin valjakolle sopivasti. Mikä tuuri ilmojen suhteen juuri nyt!! Yleensä se on mennyt niin, että tulipalopakkaset tai lunta lunta lunta..