Welcome to read life of our huskys at kennel ARCTIC BOREALIS. They are happy and enthusiastic sledpullers: mostly pure breed siberian huskys but a few alaskanhusky also. Security role is for white swiss shepherd Artick and taimyr Indy.

Tervetuloa lukemaan ARCTIC BOREALIS kennelin asukkaiden elämästä. Kennelissä asuu iloisia ja innokkaita reenvetäjiä; pääasiassa siperianhuskyja mutta muutama alaskanhuskykin. Vahtia pitää yllä valkoinenpaimenkoira Artick sekä taimyr Indy. Muistoissa aina ja ikuisesti kultaisista kultaisin Okko ja rakas Coca.


keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Albundy teki tepposet, senkin!!

Huskyt palasivat yhtä iloisina takaisin kotikenneliin kuin olivat lähtiessään Jämille. Kuski/musheri puolestaan melkoisen väsyneenä pitkästä ajomatkasta (edestakaisin sellaiset 1400km). Ajaa nyt sellainen matka kahden 6km lenkin vuoksi! Alunperin oli tarkoitus lähteä kaksi tiimiä matkaan, mutta vetoauto vaihtui pienempään suunnitellusta, niin sitten matkaan pääsi vain yksi tiimi. Nuoriso oli juossut ihan hienosti eka päivänä (sellaista vähän alle 25km/h). Ei kyllä lähellä kärkivauhtia, siellä pingotaan sellaista 3km/h lujempaa, mutta kumminkin. Asenne oli ollut hyvä ja innoissaan olivat eteenpäin juosseet löysäilemättä.
Mutta se toinen päivä sitten.. Vanhin ja kokenein Albundy teki tepposet ja oli pysähtynyt saaden sellaisen sotkun aikaan, että koko kärry oli pitänyt sitoa puuhun selvityksen ja johtajakoiran vaihdon ajaksi. Siinä rytäkässä sitten kaksi tiimiä ajoi ohi.. Minkäs siinä enää voi kuin lähteä vain uudelleen ottamaan ohittaneita kiinni, vaikka tietää että aika ei varmasti parane edellisen päivän ajasta, vaikka se olikin tavoite ja saavutettavissa. No, se jää tietenkin arvailujen varaan! Cancan pääsi sitten Albundyn tilalle Blueberryn viereen johtoon. Ainakin kokemusta tuli haettua tiimin koirille, ja starttasihan siinä 2 ensikertalaistakin (Drake ja Keke). Toiveena oli, että koirat saisivat ainakin REK2 (no mieluummin tietty rek1), mutta saavuttamatta jäi ja tulokseksi tuli REK3 kaikille tiimissä juosseille.
Syystreeneihin tuo kumminkin eloa tuollainen kärrykisa ja siihen osallistuminen! Ja tietty hingun saada uusi hieno kisakärry... Se tässä kumminkin eniten pännii, että ite ei pääse koskaan mukaan, vaikka nyt edes katsomaan! Ehkä sitten ens vuonna?!?

Tarhalle ei ole kettu ilmestynyt vähään aikaan, joko olis uskonut, ettei sieltä mitään sille löydy? Ja kyllä se vain kummasti tuntuu kun on kahdeksan koiraa vähemmän kotona, vaikkei heti uskois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti