Tänään puettiin myös Artick kura-asuun. Lähettiin ulos ja ihmettelin, että mikä meteli tarhalla syttyi samaan aikaan kun me tultiin ulos? Selvästi koira irti! Nopeutin tahtia tarhaa kohti ja samalla tajusin.. Ei siellä ketään ole irti, ne haukkuu Artickia!! Eihän ne tunne sitä kura-asun vuoksi. Mentiin tarhalle sisään ja Artick tietty polleana kuin mikä, mutta sitten alkaa olla ihmeissään: mitä ne oikein mulle haukkuu?! Yritti mennä polleana toiseen suuntaan, sama juttu, hirveä öykkäröinti ja samaa ihan joka puolella. Huskyt yrittävät haistella, mutta ei ne näytä tajuavan tai välittävän siitä, että se on Artick ja meteli jatkuu: tuo pukukoira EI KUULU TÄNNE!! Ja Artick on yhä enemmän ihmeissään. Lopulta Artick saa takajalan lahkeesta toisen jalan pois (en tiiä miten, koska ei repiny pukua ollenkaan, käveli vain hassusti jalkoja nostellen, puku varmasti tuntui kummalliselta päällä). Ilme oli niin surkea: Voisitko kiitti hei ottaa tän puvun pois mun päältä?! Ja otinhan mie, sillä ajattelin, että metelikin loppuisi siihen. Ja siihen se loppuikin: Ai se olit kumminkin sie? Hei, me ei tunnettu sua Artick..
Niin ja oltiinhan me sentään Artickin kanssa pari päivää kaupungillakin. Ehkä husky kaverit haukkui kateellisena Artickille, koska luulivat sen vaihtaneen tyyliä kaupunkireissun jälkeen? Artick oli ensimmäisen kerran ilman Okkoa kaupungilla. Siitä on pitkä aika kun kävelin kaupungilla yhen koiran kanssa.. Okkoa on edelleen kova ikävä, samoin kuin Cocaakin. Molempien poikien talutushihnat roikkuvat edelleen paikoillaan eteisessä ja tuntui vähän mahan pohjassa kun otin siitä vain Artickin hihnat mukaan. Tuli vanhat ajat mieleen. Ihania muistoja!
