Husky Buggy

Mielessä on kauan ollut ajatus pikku reestä lapsille, jotta hekin pääsisivät kokeilemaan ja opettelemaan valjakko ajoa. Ovathan he vähän kuin 'pakotettuja' tähän elämän tyyliin. Mukavampi sitten antaa heidän osallistua ja kokeilla itse ajamistakin. Nyt tänä talvena pikkuhiljaa aika on ollut kypsempi ajatuksen toteutukselle, koska lapset alkoivat haluta tulla jalaksille seisomaan. Ja kuin yllättäen tuli eteen ilmoitus husky buggystä juuri sopivaan aikaan! Reki sijaitsi etelässä, mutta onnekas yhteen sattuma, meille oli tulossa vieraita juuri tuolta suunnalta. Reki pääsi mukaan matkaan (kiitos Maria ja perhe) kohti uutta ja jo odottavaa kotiaan :)
Reki pääsi heti kokeiluun, aloitimme yhdellä huskylla, Riimalla. Lapset ajoivat vuorotellen ja minä juoksin perässä varmistamassa. Mutta minun kuntoni ei kyllä riitä juoksemiseen edes sen yhden huskyn perässä.. :D

Niinpä sitten seuraavana päivänä lähdimme kahden huskyn voimin ja minä varustauduin potkurilla perään 'roikkumaan' siepparin päähän. Toimi paljon paremmin kun minun ei tarvinnut juosta reen perässä hengästyneenä :D Vauhtia ja voimaa ei ole liikaa tällä tyylillä, lapset saavat itse reen pysäytettyä jarrulla ja heille jää mielikuva, että ajavat itse rekeä.
Vetoapuna Riima ja tyttönsä Saletti.

Vetoapuna Riima ja Saletti. Jalaksilla Aarni, kyydissä Lumi sekä varjokuvaaja potkurin kanssa siepparista 'roikkuen'.

Jalaksilla Lumi.

Vetoapuna Ara ja Riima. Jalaksilla Aarni. Kyydissä Lumi ja samainen varjokuvaaja. Hännänhuippuna Artick. Artickin paikka on juosta aina reen takana.

'Äffät' reen eteen ja pääsiäisen rusketusajot

Foxy ja Furius pääsivät kokeilemaan valjakossa juoksua auringon paisteessa. Matka ei ollut pituudelta juuri mitään, niinkuin ei ennenkään ensikertalaisten kanssa ja lapset, jotka tietty oli matkassa mukana, olivat vähän pettyneitä rekiretkestä: 'tässäkö se jo muka oli..? Ei me halutakaan 'pentujen' kanssa mennä, mennään uudestaan aikuisten kanssa!' :D Foxy ja Furius puolestaan ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, ihan 'vanhoja' tekijöitä. Tarhalle takaisin tultuakin seisoivat vain nätisti valjaissa: 'ota nyt ne kuvat, ole hyvä!'

Takana vasemmalta Blaketon, Furius, keskellä Buffalo, Foxy, keulassa Borabora, Blueberry

Furius

Foxy (takana Buffalo)

Ja koska pääsiäisen ilmat on mahtavan mainiot, olisi suorastaan hullua jos ei kävisi ajelulla! Kun nuoret olivat kokeilleet aikuisten huskien hommia, lähdettiin 'oikealle' ajelulle.

Kohti aurinkoa

Pikku björkiksenikin on testattu ja se on just passelin kokoinen mulle ja lapsille ajella. Eipä tarvi pelätä, että lapsi tippuu kyydistä jos nukahtaa kesken matkan, koska istuu sisällä pussissa :) Kesällä tai ennen uuden rekikauden alkua olisi tarkoitus tehdä uusi rekipussi rekeen. Sanotaan se tässä ja nyt niin sitten se ehkä tulee paremmin tehtyä.. ;) Lionel rekeen jo laittoikin uudet muovit pohjiin ja jarrumattokin on tekeillä.

Uudet pojat

Eilen päästiin käymään Kittilässä mutka. Käytiin hakemassa vihdoin pojat uuteen kotiin eli meille muutti lauman vahvistukseksi Salama ja Jasper Silent Creek kennelistä. Myös Jasperin veli Jaakob lähti mukaan ja katsotaan josko sekin meille jää, ovat veljekset kerta kuin paita ja peppu. Komeita kavereita kaikki.

On tuo husky ihmeellinen otus. Uusi ihminen tulee ja hakee koiran. Ne hyppäävät autoon sen kummemmin kyselemättä ja matka tuntemattomaan alkaa.. Autossa istutaan/maataan hiljaa ja matkustetaan nätisti. Sitten tullaan uuteen paikkaan ja siellä sitä ollaan! Tarhan muu väki vähän huuteli uusille asukkaille ja sitten nekin rauhoittui jo jatkamaan unia.. Artick kävi haistelemassa tuoreet uudet jäljet autolta tarhalle tietty myös.

Kotimatkalla taivaalla leimusi sellaiset revontulet, että! Voi kun omistaisi sellaisen kameran, joka olisi nuo tanssivat tulet ikuistanut! Hienot!

Aamulla Lionel otti suurimman osan huskeja mukaan yösafarille ja mulle ja lapsille jäi sitten aikaa tutustua uusiin tulokkaisiin. Päästin Salaman juoksemaan tarhalla, jotta sekin pääsisi tutustumaan uusiin hajuihin omaan tahtiinsa ja kotona olevat huskit näkisivät uuden kaverin, jotta nekin huomaisivat sen nyt kuuluvan joukkoon. Huomenna on Jasperin ja Jaakobin vuoro. Rauhallisempi aloittaa tutustuminen kun koko tarhan porukka ei ole paikalla. Uudet kaverit tuntuivat sulautuvan hyvin joukkoon. Ympärillä olevat huskykaverit ei aiheuttanut ihmetystä, mutta uudet pojat tulevatkin kennelistä, jossa on suurinpiirtein samanverran koiria kuin meilläkin. Enemmän ihmetystä niille aiheutti Artick! Sen menoa seurattiin tarkasti, mutta varmasti pian hoksaavat, että tuo valkea kaveri tulee juoksemaan pihalla usein!

Tottakai käytiin myös pikku rekiajelulla uusien poikien kanssa heti tänään! Halusin heti näyttää niille, että täällä meillä pääsee vetämään rekeä kuten koti kennelissäkin. Ei tuntunut poikia haittaavan maiseman muutos, hienosti vetivät taakseen vilkuilematta :) Meinasi kyllä jäädä reissu tekemättä, sillä kaikki valjaat oli Lionelin mukana. Löysin jotain vanhoja 'varavara' -valjaita, onneksi, niin päästiin matkaan!

Saletti johdossa, vas Neito, Salama, Jasper ja Jaakob

Artick vauhdissa mukana! Artickin paikka on juosta minun reen takana. 

Jaakob ja Jasper

Salama

Salama

Jasper

Jaakob

Kävin vielä ilta-auringosta nauttimassa ennen koirien ruokintaa pikku ajelun merkeissä Riiman, Augustin, Castorin, Obelixin, Daamin ja Ozonen kanssa. Pääsin ajelulle yksin, sillä nyt pikku kakkonen vei voiton lasten mielestä.

p

PS. Kyllähän se Jaakob poikakin meille sitten myös jäi.. ;)

Artick 8 vuotta!

Siitä tulee jo kahdeksan vuotta kun elin jännittäviä hetkiä. Olin jo kauan odottanut tätä hetkeä ja malttamattomana odotin tietoja synnytyksen kulusta. Koko 'odotusprojeksti' oli alkanut jo edellisenä vuonna käynnillä Ranskassa, jossa kävin tutustumassa rotuun ja näin valkoisenpaimenen ensimmäistä kertaa livenä. Siellä ihastuin myös erityisesti erääseen urokseen, Trackeriin (Tracker Du Bois Des Ternes). Myöhemmin varasinkin sitten erään pennun, jossa isänä olisi ollut Tracker ja odotin tätä pentua ihan hirmuisesti! Aina ei kuitenkaan kaikki mene niin kuin ajattelee ja narttu jäikin tyhjäksi.. Niinpä sitten jouduin pitkittämään haavettani ja varasin pennun toisesta pentueesta, jossa isänä olisi tuo samainen uros.

Ja taas, nyt kahdeksan vuotta sitten, odotin tietoja pennuista.. Viestiä kaukaa Ranskanmaalta tulikin kiitettävästi. Synnytys oli käynnistynyt aikaisin aamulla ja ensimmäisenä syntyi tyttöjä, mutta minä odotin poikaa.. Alkoi pikkuisen pelottaa uutiset, mutta vihdoin kello 12.45 maailmaan putkahti poika (pentueen ainoa uros!) hauvavauva valkoinen, joka olisi minun, MINUN! Siitä alkoikin sitten se kauhea odotus, että saisin nähdä pentuni muutenkin kuin vain valokuvista.. Tuona vuonna tuontimääräykset meni jotenkin niin, että ihan pientä pentua ei saanut tuoda maahan (rokotukset), ja sainkin Artickin Suomeen vasta kun se oli jo muistaakseni jotain neljä kuukautta vanha. Kävimme Artickin noutamassa autolla ja samalla reissulla kävimme tietysti lomailemassa Ranskassa. Lomailusta nyt kuitenkaan meinanut mitään tulla kun minua halutti vain nähdä pentuni...! Ja nyt tuosta kaikesta on kulunut jo kahdeksan vuotta!!

Artick söpöliini

Kuvassa Coca, Artick, Okko ja vanhempieni koira Cassu. Pikkupoika Artick tapaa uuden koiralaumansa ensi kertaa. Silloin minulla oli 'vain' kolme omaa koiraa.. Ja tuolloinkin kauhisteltiin: onko sulla kolme koiraa!!?? Niin paljon..! (työkoiralaumakin oli jo olemassa, muttei ollut oma vielä tuolloin..)

                                                         ONNEA ARTICK!

Furius valjaissa osa 2

Osa huskeista yösafarilla ja toiset päiväsafarilla. Tarhalla ei siis ole mulle edelleenkään koiria valjakkoon, mutta mitäpä siitä, sillä tänään lähdettiin jatkamaan Furiuksen kanssa vetoharjoituksia potkurikyydillä. Hollantilaistytöt Ayla ja Lisa ehtivät juoksuttaa pentujengin, nuorison ja vapaapäiväläiset tarhalla, joten Furiuskin oli jo lihakset valmiiksi lämpimänä. Taisipa jopa valpastua nähdessään, että kannan valjaita ja tulen sitä kohden. Astun tarhaan ja pyydän Furiuksen istumaan ja hops valjaat päälle ja panta kaulaan! Artick ja Furius tervehtivät, innostusta ilmassa! Alku oli hieman ihmettelyä, että mitä tässä nyt oikein piti tehdäkään.. Mutta aika pian poitsuli hoksas taas idean. Tämä on siis Furiuksen toinen kerta valjaissa potkurin edessä.

Naapurin koirat ohitettiin aika nätisti, hieman vilkuilua äänen suuntaan: kuka siellä oikein haukkuukaan? Furius yritti aika kivasti laukalle, mutta mun kunto kun on nolla, niin pakostakin joutui raville. Odotan innolla sitä, että Furius ( ja Foxy) pääsevät kokeilemaan valjakkoon miltä se juokseminen siellä tuntuu. Ja muutkin nuoret tässä keväällä. Se on aina niin jännä hetki kaikille!

Mukava fiilis jää itselle kun näkee, että koira nauttii just siitä mistä pitääkin! Ja pakko hehkuttaa ilmoista. Tänään oli taas niin ihana aurinkoinen päivä. Pikku pakkanen ja aurinko, joka jo lämmittää. Ai ai, voiko olla mahtavampaa?!! Taisipa olla sellainen päivä, etten oikein uskokaan, että se olin todella minä, joka sen koki..! ;)

Furius (AB Fast And Furious)

Tänään (taas) niin mainio ilma! Aurinkoa ja pakkasta. Olen yksin kotona ja nautin hiljaisuudesta. Olisin NIIN voinu mennä ajelulle huskien kans, mutta..! Eihän tarhalla oo tietenkään nyt ketään, paitsi nuoriso, joka ei oo vielä ollu liinoissa. Artickista ei oo apua, se ei halua valjaisiin. Katselen tarhalla ympärilleni. Furius ja Foxy, nehän olis jo sopivan ikäisiä, muttei oo vielä ehtiny reen eteen. Valjastan Furiuksen, tuon iloisen veijarin, potkurin eteen ensimmäistä kertaa.

Jos on itellä vähänkään huono päivä tai harmaa mieli niin tämän kaverin seura saa suupielet ylöspäin. Mahtava persoona tuo Furius, iloa täynnä, vähän sellainen vekkuli kulta! Ehkä hieman kuin Vaahteramäen Eemeli. Ja kyllähän meillä, mulla ja Furiuksella, oli hauskaa. Furiuksen suunta on muuten eteenpäin :) Kuiskaan pihalle tultua Furiuksen korvaan: 'Olisitko mun tuleva johtaja?'

Furius-veijari-Furijussi

Ruuhirod 2013

Viime viikolla tekstiviesti piippas kännykkääni ja siellä oli pyyntö: ilmoita mut Ruuhirodiin. Ja miehän ilmoitin. Lionel ehtisi vihdoin vähän 'harrastaakin' koirillamme. Oli hyvä tuuri siinä mielessä, että asiakkaita ei ollut juuri kyseisenä viikonloppuna ja niinpä perjantai yönä kolmen aikaan peräkärryn takavalot vilkutti jälleen kerran meikäläiselle (,joka jäi taas kotia pitämään loppuporukalle jöötä).

Keskiviikkona ennen Ruuhirod viikonloppua, oli myös Lionelin vapaapäivä ja silloin pääsi 11 huskya reen eteen ja Lionel otti pienen 'herkistely' ajon koirille tietä pitkin. Samalla ajolla valikoitui 11 koirasta 8 kisaan mukaan. Tässä oli 'kisatreeni' mikä koirille ajettiin. Tottakai koiria on treenattu safareita varten, mutta tällöin enemminkin vain voimatreeniä. Voimaa safareilla tarvitaan, kun reessä kulkee useimmiten kaksi asiakasta.
Perjantaiyönä Lionel otti siis suunnan kohti Seljestä ja Ruuhirodia. Lionel osallistui kahdeksan koiran luokkaan. Mukaan koirista lähtivät tällä kertaa Arctic Borealis Blueberry, Tullatuulen Wiima, AB Cha Cha Cha, AB Francis Drake, AB Big Blizzard, Tullatuulen Nick, AB Bora Bora ja Tullatuulen Keke. Lionelin matkaan lähtivät myös Ayla ja Lisa, joten handleriapua oli tarjolla. Matkana Ruuhirodissa oli 20km, joka piti ajaa neljä kertaa 20 tunnin sisään. Yhteensä matkaa tuli siis 80km. Koirat ilmoitettiin samalla myös kilpailukokeeseen.

Ensimmäiselle kierrokselle Lionelin lähtö oli kello klo 14.04, toiselle kierrokselle klo 18.36, kolmannelle klo 1.01 ja viimeiselle kierrokselle aamulla klo 7.57. Jos ei musheri tai koirat tai handlerit saaneet paikan päällä nukkua kuin pätkissä, niin niin sitä tehtiin kotonakin, koska kotonakin haluttiin suurin piirtein olla perillä siitä mitä kisapaikalla tapahtui ja vannotin Lionelia aina ilmoittamaan, koska lähtisi matkaan ja koska oli päässyt taas perille..

Kärkipaikkoja eivät koiramme hätyytelleet, mutta tyytyväisiä ollaan viidenteen sijaan. (Kisassa ensimmäiseksi ja toiseksi tullut ajoivat alaskalaisilla ja muut kisasivat siperialaisilla.) Kilpailukokeesta koirilla oli kotiin tuomisina tutut REK2 tulokset. Olisi kannattanut jättää vielä kaksi koiraa matkasta ja mennä kutosiin. Siellä olisi ollut tuolla ajalla tarjolla ne halutut rek ykköset.. ;)
Kuulemani mukaan koiramme olivat juosseet ja jaksaneet mukavasti. Ja hyvällä mielellä olivat vielä viimeisen kierroksen jälkeenkin. Ensimmäinen kierros oli ollut vähän sellainen kokeilufiilis. Toisen kierroksen jälkeen oli tullut musherille epäilys, että näinköhän jaksavat seuraaville kierroksille vielä, mutta kolmannella kierroksella koirat olivat taas vähän niinkuin heränneet ja puhkuneet juoksuiloa. Ne olivat vähän kuin tuumailleet musherille, että ai sie tosiaan haluat, että me mennään vauhdilla  ja neljäntenä oli musherillakin jo hymy korvissa, koska koirat olivat edelleenkin innokkaita ja reippaalla mielellä. Kokemus oli ollut mielenkiitoinen ja erilainen. Mielessä jo seuraava Ruuhirod! (Ensi vuonna onkin Ruuhirodin 20 vuotisjuhlat.) Kannatti kokeilla ja kisareitti oli ollut mainiossa kunnossa. Oikein käsikiitosta oli kunnossapitäjä saanut!

Kisatulokset löydät täältä!

Sunnuntai iltana saapui matkaväsymyksestä uupuneena iloinen joukko kotiin. Samalla kotiintuloreissulla saapui kotiin myös kauan odottamani pikkureki. Se on minulle ja lapsille. Oma reki vihdoin minullakin! Ei mikään uusi ja hieno kilpareki, vaan käytetty ja hieman nuhruinenkin, mutta OMA. Oma pieni Björkis reki.

Maanantai aamuna koirat suuntasivat taas yösafarille.