Furius (AB Fast And Furious)

Tänään (taas) niin mainio ilma! Aurinkoa ja pakkasta. Olen yksin kotona ja nautin hiljaisuudesta. Olisin NIIN voinu mennä ajelulle huskien kans, mutta..! Eihän tarhalla oo tietenkään nyt ketään, paitsi nuoriso, joka ei oo vielä ollu liinoissa. Artickista ei oo apua, se ei halua valjaisiin. Katselen tarhalla ympärilleni. Furius ja Foxy, nehän olis jo sopivan ikäisiä, muttei oo vielä ehtiny reen eteen. Valjastan Furiuksen, tuon iloisen veijarin, potkurin eteen ensimmäistä kertaa.

Jos on itellä vähänkään huono päivä tai harmaa mieli niin tämän kaverin seura saa suupielet ylöspäin. Mahtava persoona tuo Furius, iloa täynnä, vähän sellainen vekkuli kulta! Ehkä hieman kuin Vaahteramäen Eemeli. Ja kyllähän meillä, mulla ja Furiuksella, oli hauskaa. Furiuksen suunta on muuten eteenpäin :) Kuiskaan pihalle tultua Furiuksen korvaan: 'Olisitko mun tuleva johtaja?'

Furius-veijari-Furijussi

Ruuhirod 2013

Viime viikolla tekstiviesti piippas kännykkääni ja siellä oli pyyntö: ilmoita mut Ruuhirodiin. Ja miehän ilmoitin. Lionel ehtisi vihdoin vähän 'harrastaakin' koirillamme. Oli hyvä tuuri siinä mielessä, että asiakkaita ei ollut juuri kyseisenä viikonloppuna ja niinpä perjantai yönä kolmen aikaan peräkärryn takavalot vilkutti jälleen kerran meikäläiselle (,joka jäi taas kotia pitämään loppuporukalle jöötä).

Keskiviikkona ennen Ruuhirod viikonloppua, oli myös Lionelin vapaapäivä ja silloin pääsi 11 huskya reen eteen ja Lionel otti pienen 'herkistely' ajon koirille tietä pitkin. Samalla ajolla valikoitui 11 koirasta 8 kisaan mukaan. Tässä oli 'kisatreeni' mikä koirille ajettiin. Tottakai koiria on treenattu safareita varten, mutta tällöin enemminkin vain voimatreeniä. Voimaa safareilla tarvitaan, kun reessä kulkee useimmiten kaksi asiakasta.
Perjantaiyönä Lionel otti siis suunnan kohti Seljestä ja Ruuhirodia. Lionel osallistui kahdeksan koiran luokkaan. Mukaan koirista lähtivät tällä kertaa Arctic Borealis Blueberry, Tullatuulen Wiima, AB Cha Cha Cha, AB Francis Drake, AB Big Blizzard, Tullatuulen Nick, AB Bora Bora ja Tullatuulen Keke. Lionelin matkaan lähtivät myös Ayla ja Lisa, joten handleriapua oli tarjolla. Matkana Ruuhirodissa oli 20km, joka piti ajaa neljä kertaa 20 tunnin sisään. Yhteensä matkaa tuli siis 80km. Koirat ilmoitettiin samalla myös kilpailukokeeseen.

Ensimmäiselle kierrokselle Lionelin lähtö oli kello klo 14.04, toiselle kierrokselle klo 18.36, kolmannelle klo 1.01 ja viimeiselle kierrokselle aamulla klo 7.57. Jos ei musheri tai koirat tai handlerit saaneet paikan päällä nukkua kuin pätkissä, niin niin sitä tehtiin kotonakin, koska kotonakin haluttiin suurin piirtein olla perillä siitä mitä kisapaikalla tapahtui ja vannotin Lionelia aina ilmoittamaan, koska lähtisi matkaan ja koska oli päässyt taas perille..

Kärkipaikkoja eivät koiramme hätyytelleet, mutta tyytyväisiä ollaan viidenteen sijaan. (Kisassa ensimmäiseksi ja toiseksi tullut ajoivat alaskalaisilla ja muut kisasivat siperialaisilla.) Kilpailukokeesta koirilla oli kotiin tuomisina tutut REK2 tulokset. Olisi kannattanut jättää vielä kaksi koiraa matkasta ja mennä kutosiin. Siellä olisi ollut tuolla ajalla tarjolla ne halutut rek ykköset.. ;)
Kuulemani mukaan koiramme olivat juosseet ja jaksaneet mukavasti. Ja hyvällä mielellä olivat vielä viimeisen kierroksen jälkeenkin. Ensimmäinen kierros oli ollut vähän sellainen kokeilufiilis. Toisen kierroksen jälkeen oli tullut musherille epäilys, että näinköhän jaksavat seuraaville kierroksille vielä, mutta kolmannella kierroksella koirat olivat taas vähän niinkuin heränneet ja puhkuneet juoksuiloa. Ne olivat vähän kuin tuumailleet musherille, että ai sie tosiaan haluat, että me mennään vauhdilla  ja neljäntenä oli musherillakin jo hymy korvissa, koska koirat olivat edelleenkin innokkaita ja reippaalla mielellä. Kokemus oli ollut mielenkiitoinen ja erilainen. Mielessä jo seuraava Ruuhirod! (Ensi vuonna onkin Ruuhirodin 20 vuotisjuhlat.) Kannatti kokeilla ja kisareitti oli ollut mainiossa kunnossa. Oikein käsikiitosta oli kunnossapitäjä saanut!

Kisatulokset löydät täältä!

Sunnuntai iltana saapui matkaväsymyksestä uupuneena iloinen joukko kotiin. Samalla kotiintuloreissulla saapui kotiin myös kauan odottamani pikkureki. Se on minulle ja lapsille. Oma reki vihdoin minullakin! Ei mikään uusi ja hieno kilpareki, vaan käytetty ja hieman nuhruinenkin, mutta OMA. Oma pieni Björkis reki.

Maanantai aamuna koirat suuntasivat taas yösafarille.

Tykkylunta ja aurinkoa, maisemat kohillaan!

Joulusesonki on taas mennyt ohi. Vuosi on vaihtunut uuteen: Tervetuloa vuosi 2013! Talvi safareineen jatkuu ja kohtahan se on taas kevät.. No, ei nyt sentään ihan vielä! Maisemat on tällä hetkellä todella kauniit, puut kantavat lunta oksillaan ja auringon säteistä on saanut nauttia. Lumi narskuu ihanasti. On ollut pikkupakkasia ja välillä taas mittari näyttänyt yli kahdenkymmenen.

Eräs asiakas totesi safarilla ollessaan, että aiemmin häntä oli suorastaan ärsyttänyt photoshopatut kuvat lapin luonnosta ja huskysafareista, mutta eihän ne shopattuja olekaan! Lapin luontohan on oikeasti niin kaunis kuin kuvissa näkee!! Mutta senhän me kyllä jo itse tiesimmekin.. ;)

Pennut, tai nuorisoksi kai sitä porukkaa pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa kutsua, oli yllätävän hiljaa tässä eräs päivä, vaikka en heti päästänyt niitä juoksemaan siivotessani tarhalla. Ovat nimittäin ottaneet tavaksi olla aikamoisen äänekkäitä kun tulen tarhalle. Ovat oppineet, että päästän ne heti irrotteleeman, mutten pariin päivään päästänyt juuri tuon metelöinnin takia. Tuo kyseinen päivä ne sitten ihme ja kumma olivatkin hiljaa!! Ja sen kunniaksi sitten tietty päästin ne juoksemaan. Ottivat heti ilon irti ja kauhea vauhti päällä. Spurtti sinne ja sitten taas tänne :) Ovat aika vekkuleita ja keksivät koko ajan jotain hauskaa puuhaa. Yhtäkkiä on vaikka pulkka (se johon siivoan tarhan kikkareet) vedetty tarhan toiseen päähän tai ollaan löydetty joku naru jota vedetään kilpaa. Ollaan hankittu sitten muutamat uudet koiranlelut nuorisolle. Aluksi vähän kattoivat että mitäs nuo nyt on, mut sitten hoksasivat, että voihan niillä jotain tehäkin! Kuten kantaa suussa, pureskella tai pyöriä päällä.. Tässä vielä ihmeteltiin, että mitäs tälläkin tehtäs..

Aikuiset huskyt puolestaan ovat vuoden vaihtumisen jälkeen päässeet päiväsafareille ja osa yösafareille. Varmasti nauttivat tästä joulusesongin jälkeen. Huomenna tulee taas yösafarilaiset kotiin.

Mimmin pennut Eskimo, Elektra ja Enduro ovat aloittaneet ensimmäisen kautensa ja päässeet päiväsafareille mukaan ja millaisella asenteella! Huippu innokkaina suuntana eteenpäin! Hyvä hyvä. 

Nuoret hotdogit

Mitäs meidän nuoret huskynalut tekevätkään kun työikäiset ovat työkeikalla? No, opettelevat olemaan aika 'hotdogeja'.. :)

GP, Galaksi, Grisli, Gulogulo, Gekkuli, Greippi, Gaselli, Tippa, Furius, Foxy, sekä Indy pitävät hauskaa kun muut ovat poissa tarhalta. Artick pitää jöötä yllä.

On siinä vilinää ja vilsekkettä kun nuoret juoksee, mutta tämä porukka muistaa tulla aika ajoin luokse ja hyppii syliin. Tykkään kyllä kun koira muistaa käydä aika-ajoin ilmoittamassa, että täällä ollaan! Katsotaanpa kun vuoden ikä lähestyy, että malttavatko sittenkin tulla vai tuoko murkkuikä sen uhittelevan jakson joksikin aikaa? Sen kun nuori sanoo illistäen: Ähäkutti, etpä saa kiinni vaikka oon ihan tässä.. Ainakin G- pentujen emä Siiri oli just sellainen ja nyt on kuuliainen luoksetulossa kuten pitääkin. Muistan eräänkin kerran kun Siiri oli noin vuoden iässä ja päästettiin se irti. Siinä meinas alkaa jo höyry nousta korvista kun Siiri juoksi koko tarhan ulkoreunaa myöten ympäri ja kääntyi aina toiseen suuntaan kun yritit lähestyä. Päästi tietenki niin lähelle, ettet aivan ylettynyt, mutta melkein. Eipä uskois nyt! Samoin on F-pentujen emä Viima helppo, kuuliainen kun pyydetään luokse. Helpottaa koiran kuin omistajankin elämää kun koiralla on luoksetulossa korvat. Todellakin!

Jouluaatto meni jo

Jouluaatto meni ja uusi vuosi lähestyy.. Laitetaan silti tänne vielä jouluntoivotus kuva: Valkoista Joulua!
Ja valkoinenhan se meillä oli :)

Artick sai esittää tonttua

Safarit ovat siis alkaneet ja se kauden ensimmäinen safari tehtiin aika vähässä lumessa. Sittemmin on luntakin onneksi tullut :) Joulukuun safarit ovat lähinnä lyhyttä kierrätystä, mutta yösafarilla on osa huskeista käynyt ja luulenpa, että se on koirille mukavampi tapa safaria juossa tai pidemmät safarit ylipäätään. Kysyy paljon huskilta juossa sitä samaa lyhyttä rinkiä uudelleen ja uudelleen, mutta kyllähän ne kaverit senkin tekee. Kysyvä ilme johtajakoiralta, että ihan tosi vieläkin..? No, hyvä on.. ja taas mennään uudet hymyilevät asiakkaat kyydissä JIIHAA!

paluu safarilta kenneliin

Joulukuu

Johan oli ilmat upeiden alku marraskuun kelien jälkeen! Vettä, vettä ja vettä. Tuli pakollinen tauko reenissä kun jokapaikka pelkkää jäätä ja vettä. Kumisaappaat jalassa ja lisänä jääpiikit pohjissa, muuten olis ollut mukkelis makkelis joka askeleella tai ainakin joka toisella.. Aikamoista taiturointia oli koirien syöttöön meneminen kun ruokakuljetus tapahtuu pulkalla ja tarhalle mennään pienen alamäen kautta. Pulkka pyörähti aina ympäri ja siitä se sitten kulkeutui mäen alas takaosa edellä. Ensialkuun oli hankalaa, mutta kun hoksasi missä kohtaa pulkka pyörähti, niin sitten alkoi sujua paremmin.

Ei ole lunta liikaa vieläkään, mutta on sitä sentään jonkin verran tullut. Lisääkin saisi tulla! Pakkasta sensijaan on ollut ja sehän on hyvä, järvet ainakin on jäässä! Kauden ensimmäinen safarikin tehtiin -25 asteen pakkasessa Suomen Itsenäisyyspäivänä. Ja taas sitä mennään...

Meille on saapunut myös porukkaa tänne tarhalle hommiin. Marraskuun lopussa saapuivat Mickael, Lionelin veli, ja Kevin Ranskasta ja sitten joulukuun alussa Ayla ja Lisa Hollannista. Huskymme ovat siten kielikoulussa, osaavat sitten kuunnella asiakkaiden juttujakin sujuvasti :D Tervetuloa vaan tytöt ja pojat!

Lunta, pakkasta, aurinkoa ja vettä..

Voimatreenit on jatkunut mönkkärillä, vaikka luntakin oli jo mainio määrä. Reenilenkin pituus on ollut 8km ja sen kun kiertää 5 x niin suurinpiirtein kaikki koirat pääsee mukaan. No, viittä kertaa ei onneksi ole yksin tarvinu Lionelin mennä kun kahdella mönkkärillä reenataan. Lionel on ensin kerenny kerran jo kiertää lenkin kun me päästään vasta lasten kanssa ulos ja sitten kierretään pari kertaa yhessä. Aarni istuu isin kyydissä ja Lumi minun, näin ovat itse päättäneet.

Koko lappi sai nautiskella aurinkoisista mahtavista lähes keväisenoloisista ilmoista viimeviikolla. Lunta, aurinkoa ja pakkasta. Aika kiva yhdistelmä! Niillä kyllä kelpas ajella!! Tais koko lapin huskyväki iloita samasta asiasta ja FB täyttyi ihanista valjakkoajo kuvista :)

Mekin leikisti harrastettiin muutaman koiran voimin melkein koko viikko lasten kanssa. Lionel oli työmatkalla ja mie en uskalla lähteä yksin lasten kanssa isolla valjakolla. Lapset siis tosiaan on ollut tänä reenikauella koko aika mukana reeneissä. Joopa joo, parhaat ilmat siis ja me yksin kotona. Ilo siis irti ja harrastamaan!! :D
Aloitettiin potkurilla ja yhdellä huskilla. Lähettiin Saletin avustuksella naapurin hevosia ihastelemaan.

Hymyssäsuin matkaan!

Tulomatkalla oli jo säkkipimeää.

Seuraavana päivänä (tai iltaan se lähtö venyi) lähettiin sitten kahden huskin Saletin ja Damselin voimin matkaan ja otettiin valkkari Artick myös mukaan potkuroimaan. Artick osottautui melko hyväksi jarruksi, joten se sai jolkotella loppumatkan irti mukana vaan. Ei oo meän Artickista vetohommiin. Ei sillä, ettei se pystyisi, se vaan ei uskalla olla liinoissa. Juoskoon sitten mukana, ei sen tarvi vetokoiraksi alkaa.

Alkumatka meni ihan hienosti Artickilla

Artickin ilme kertoo, että en tykkää..

En taho jatkaa liinoissa.. Tytöt oottaa nätisti.

Seuraavana päivänä jälleen lisättiin yksi husky potkurin eteen ja jätettiin jarrumatto Artick kotiin. Matkaan pääsi Saletin ja Damselin lisäksi Dana. Voe taivas mikä kyyti jos potkurin eteen valjastaa sen kolme huskia.. Mentiin yks ylämäki ylös ja sitä ajaessa tajusin, että se pitää tulla alaskin!!! Ei muuten riittäny rohkeus lapset kyytissä ja suosiolla otin koirulit talutushihnaan, joka onneks oli mukana. Aarni sai Lumin kans lasketella mäen potkurilla ja mie taluttelin huskityttöset mäen alas. Kattoivat mua koirulit pikkasen kieroon, että mitä tää nyt tarkoittaa?! Mäen alhaalla sitten koirat taas potkurin eteen ja lennossa takas kotia. Siinä sitten ihmettelin itsekseni, että miksi ihmeen kummassa en tajunu lähteä reellä!!!! Myöhemmin illalla sitten mentiin samalla porukalla vielä sillä reellä lasten vaatiessa retkelle uusintaa, mutta se ihana aurinkoinen päivä oli taas vaihtunu pimeään iltaan.. Mukavaa se silti oli!

Lähtökuvat jäi ainoiksi kuviksi, matkalla ei uskaltanu kameraa kaivaa esiin..!
Mukana Saletti, Damsel ja Dana.

Kulkupelin vaihto. Kaikilla heijastimet pimeällä!

Näkyvyys: melko pimeetä!

Seuraavana päivänä jälleen matkaan, mutta vihdoin ja viimein ajoissa päivänvalon aikaan ja oikealla ajopelillä heti alkuun eli reellä! Sai jäädä potkuri hurjasteluharrastelut ;) Potkurihurjastelusta sai muistutuksen lihaksista joita ei tiennyt edes olevankaan..
Jatkettiin meidän pikkuvaljakointia neljän huskyn voimin. Heh, joka kerta uskallettiin lisätä yksi husky mukaan matkaan. Se on sitä iloa kun aloittaa uuden harrastuksen, pakko saada huskyja lisää..... Tuttu tunne kenties? Meille tuo lisääminen kävi vaan aika näppärästi... :D Meidän retkelle pääsi matkaan jälleen kerran Saletti ja Damsel sekä vielä Dee-Dee ja Comette.

Kohti aurinkoa

Saletti

Saletti

Damsel

Damsel

Dee-Dee

Dee-Dee

Comette



Comette



Melkein kotona

Siinä oli meidan harrastelu viikko. Ei ollenkaan hassumpi ollutkaan. Sen lisäksi juoksutettiin muita huskyja tarhalla.

G- pennuilla oli hauskaa

Lauantaina sitten taas reenattiin mönkijällä koko tarhan porukka. Huskyt olivat tyytyväisiä, vaikka aurinkoa ei enää ollut. Satoi, mutta onneksi lunta.

Mutta tänään oli sitten surkea ja masentava vesikeli.. Yäk! Kyllä tuota vettä on jo riittäny ihan tarpeeksi minusta ja varmaan monesta muustakin. Olihan se mukava maistaa sitä kaunista talvea, mutta odotetaan sitä vielä hetken..